Oikeuden loukkaamisesta

Tässä tapaus sarjasta ”iloitsin ennenaikaisesti”. 

Hassua, että syynä on yksi niistä pykälistä, joiden perusteella istun vankilassa: tuomioistuimen loukkaaminen. 

Ketkä ovat huippuja vetämään oikeuden lokaan? Vankilajärjestelmämme väki.  

4. elokuuta minulle annettiin uusi tuomio. Kuten asiaan kuuluu, tuomari kirjoitti päätökseen: ”Navalnyi on vangittava oikeussalissa.” 

Kuulostaa aika kummalta. Istunhan muutenkin vankilassa. Mutta vangitulla on vähän eri asema. Se merkitsee esimerkiksi, että tuosta hetkestä lähtien siihen saakka, kun minut siirretään uuteen erityisen kurin vankisiirtolaan, tapaamisistani ja puheluistani päättää oikeus eikä rangaistussiirtola. 

Moskovan kaupunginoikeus ansaitsee tunnustuksen: se antoi luvan puheluun vaimolle ja äidille sekä isän ja äidin tapaamiseen. 

Riemastuin. Näkisin vanhemmat. Juljan ja lasten kanssa en ole keskustellut lähes puoleentoista vuoteen. 

Iloitsin liian aikaisin. Katsottuaan oikeuden papereita rangaistussiirtolani johtajat sanoivat: ”Vähät välitämme Moskovan oikeudesta ja sen papereista. Lyökööt niihin vaikka sata leimaa. Olemme päättäneet, ettet saa tapaamisia, et puheluita etkä paketteja.” 

Sanojensa vakuudeksi ne määräsivät minut taas eristysselliin, 19:ta kertaa. Merkitsen suorituksekseni kaikkiaan 220 vuorokautta karsseria. 

Istun nyt täällä ja mietin: tapaamisia ei sallittu eikä annettu soittaa vaimolle. Silti joudun istumaan oikeuden loukkaamisesta. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 12.9.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

"Ei sitä Navalnyi ole kirjoittanut"

On ruvennut tulemaan kirjeitä, joissa kommentoidaan tekstiäni pelosta ja vihasta. 

Luen niitä erittäin kiinnostuneena. Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat seuranneet tätä keskustelua. Toistan, ettei se ole teoreettinen, ei koske historiaa eikä politiikantutkimusta. Se on mitä ajankohtaisin keskustelu aiheesta ”Miten voittaa Putinin valta”. Eihän tämä järjestelmä ole vain Putin henkilönä vaan laajemmin ymmärrettynä myös se osa eliittiä, jonka mielestä maamme nykyinen hallintotapa on sopiva. ”Tietysti ylilyöntejä sattuu, mutta kaikkiaan järjestelmä on kelvollinen. Muu ei ole mahdollista, koska kansa on sellainen.”

Me, oppositio, olemme toista mieltä. ”Öh, mitä mieltä sitten?”, äänestäjät kysyvät. Selviää, ettemme ole päättäneet, pitääkö pohtia vaalivilppiä ja korruptiota. Voitto Putinin hallinnosta merkitsee loppujen lopuksi sitä, että hänen kannattajansa voitetaan vaaleissa. Liputamme Tšubaisille, Sobšakille, Jeltsinin perustuslaille ja Wagnerin yksityisarmeijan kanssa tehdylle Hodorkovski-liitolle. Upeaa. 

On taattu 1,5 prosenttia äänistä epävapaissa ja 0,5 prosenttia äänistä vapaissa vaaleissa. Pyrin kirjoittamaan tästä seikkaperäisesti, kun olen lukenut kaiken ja pohtinut asioita. Sitten kerron, miten reagoin kommentteihin. 

Nyt huomautan kahdesta hyvin tärkeästä asiasta. 

Ensinnäkin olen kirjoittanut tämän kohdan kolmasti. Kerta kerralta olen vähentänyt loukkausten ja henkilöön käyvien hyökkäysten tasoa, kunnes olen päässyt hyvänsuopaan ja rakentavaan sävyyn, jollaiselta se minusta tuntuu. 

Olen pitänyt blogia 20 vuotta ja kirjoittanut tuhansia postauksia. Olen ollut vankilassa jo 2,5 vuotta ja onnistunut tänäkin aikana kirjoittamaan jotain. 

Toisen kerran elämäni aikana tekstiini on reagoitu avoimen ja röyhkeän valheelisesti. (Ensimmäinen kerta oli sen jälkeen, kun olin kirjoittanut postauksen ”Häpeän Mihail Hodorkovskin puolesta”.) En muka kirjoita itse tekstejäni. Tämä asenne vaihtelee suoranaisesta valheesta (”ei sitä Navalnyi ole kirjoittanut”) vieläkin kuvottavampaan kiemurteluun ja vihjailuun. ”Monet sanovat, ettei hän ole sitä kirjoittanut, mutta kumoavaa lausuntoakaan ei ole tullut. Varmaankin hän on siis ne tehnyt, vaikka kuka sen tietää.”

Valehtelusta syytetään minua. Valehtelen siis teille. Joku kirjoittaa puolestani ja omin hänen tekstinsä. Eivätkä ne ole mitään teknisluontoisia kirjoituksia vaan ohjelmatekstejä. Ei pidä hölmöillä ja otaksua, että voisin olla tietämättä tätä. Olen varsin tiukasti eristettynä. Mutta minulla, kuten kaikilla vangeilla, on oikeus kirjeenvaihtoon ja mielipiteeni ilmaisemiseen. 

Olen jo lausunut selvästi näkemykseni epäilyksistä, jotka koskevat tekstieni kirjoittajaa. Jatkan hyväntahtoisesti ja rakentavasti mutta lujasti. 

Osa heistä, jotka toistelevat tätä valetta, on vain typeriä. Annan heille anteeksi. 

Osa teeskentelee. He tietävät valehtelevansa mutta heittäytyvät hölmöiksi. Olkoon sekin menneeksi. 

Tämän idean kehittäjät ja sinnikkäät levittäjät eivät ole vain inhottavia heittiöitä ja hävyttömiä ihmisiä vaan julkisia ilmiantajia, vasikoita. 

Selitän, mitä tarkoitan. 

Mistä sain hiljattain19 vuotta? Sanoista. Kirjaimellisesti. Postauksista, videoista, jotka Putinin tuomioistuin on julistanut ekstremistisiksi. Huomattava osa niistä on julkaistu sen jälkeen, kun jouduin vankilaan. 

Nyt käynnissä olevassa terrorismijutun tutkinnassa syytteen ydinasia on sama: julkaisut Internetissä. Mutta ne kaikki on tehty sen jälkeen, kun minut vangittiin. 

Ette käsitä, missä määrin somessa kirjoitusteni alkuperää pohtivien valehtelijoiden ja huijareiden edut ja perustelut vastaavat Putinin tutkintatuomareiden saamaa hyötyä ja heidän esittämiään todisteita. 

”Tekö näitä tekstejä kirjoitatte? Vahvistakaa, että olette niiden tekijä? Kuinka kirjoitatte niitä? Keskustellaanpa tästä asiasta. Miten te teknisesti toimitte? Onko teillä puhelin, vai luovutatteko tekstit jollekulle eteenpäin välitettäviksi? Tapahtuuko se asianajajien avulla vai kirjeitse? Meidän pitää saada tietää ihan kaikki. Selvittäkää asia meille.” 

Se, mitä nämä lurjukset tekevät, on julkinen ilmianto. He tietävät ja ymmärtävät kaiken erinomaisesti mutta jankuttavat edelleen: ”Miten todistat, että se olet sinä? Paljastapa meille kaikki yksityiskohdat. Muuten jatkamme joka kerta pirullista sirkustamme, väitämme, ettet sinä niitä kirjoita.”

”Ja te, toveri Bastrykin ja toveri Bortnikov, tarkastakaa asia. Tutkikaa kaikki ja pankaa merkille, kuinka hän istuu vankilassa ja kirjoittaa yhä huonoja asioita toveri Putinista.” 

”Pakotamme nyt hänet kertomaan kaiken, ja ruvetkaa te toimiin. Selvittäkää koko ketju. Tehkää loppu näistä hävyttömyyksistä.” 

Tämä kaikki menee juuri näin. Se ei näytä julkiselta ilmiannolta, mutta koska sitä jatketaan sinnikkäästi, se on sellainen. Itselläni ei ole mitään menetettävää, mutta minähän en ole yksin. 

Siksi minulla on ehdotus kaikille normaaleille ihmisille: 

a) Jos näette tavanomaisia pohdintoja poliittisten vankien tekstien kirjoittajista, tiedätte, että ne ovat valehtelijan, heittiön ja ilmiantajan puheita. (Poikkeus ovat ilmeiset somen tietomurrot, mikä on heti selvää.) Näin on varsinkin, jos tekstissä lukee ”todista, että se olet sinä” ja siinä pohditaan menetelmiä. Älkää enää koskaan luottako tähän ihmiseen. 

b) Jos näette tällaista, menkää kommentteihin ja höyhentäkää tuo lurjus. Asia ei suinkaan koske vain minua. Poliittisia vankeja on paljon, ja heitä tulee vielä enemmän. Kaikki tyhmät pohdiskelut vaikeuttavat heidän, heidän sukulaistensa ja asianajajiensa elämää. 

Tärkeä huomautus numero kaksi: Ne, jotka ovat lukeneet tekstini ja pitävät sitä kritiikkinä itseään kohtaan, ovat melko usein reagoineet näin: ”Navalnyi on kirjoittanut kaiken väärin,  mutta en voi arvostella häntä niin kauan kuin hän on vankilassa.” 

Vetoan aivan kaikkiin ihmisiin: lopetetaan tällaiset pohdinnat. Ne ovat roskaa. Vankiloissa on puoli miljoonaa ihmistä. Eikö heistä ketään saa arvostella? Kaikki poliittiset vangit eivät välttämättä ole hyviä ja pyhiä ihmisiä. 

Vankila sinänsä ei tee ketään paremmaksi tai huonommaksi. Ihmistä pitää arvioida hänen tekojensa eikä olinpaikkansa mukaan. 
Vankien kanssa ei pidä kiistellä vankila-asioista. Ette ymmärrä niistä mitään, jos ette ole itse istuneet vankilassa. Vaikka olisitte lukeneet kasan kirjoja tästä aiheesta ja sukulaisenne olisi ollut vankilassa, ette siltikään ymmärrä. Oma kokemukseni on osoittanut tämän minulle. Ei teidän tarvitsekaan ymmärtää.  Vankilaelämä ei ole sen arvoista. 

Pahinta on, että riistätte minulta tärkeimmän ja kallisarvoisimman: kritiikin. 

Kuinka voin silloin ajatella, työskennellä ja kehittyä? 

Arvostelu ja kilpailu ovat edistyksen perusta. Ilman niitä minä ja FBK emme pärjää. 

Esimerkiksi olen moittinut Aleksei Venediktovia ja jatkan arvostelua yhä. Mutta objektiivisesti katsottuna juuri hän on tehnyt minulle ja FBK:lle arvokkaimman palveluksen viimeisimmän vuoden aikana. 

Hän julkaisi tunnetun Leonid Volkovin kirjeen ja sai aikaan suunnattoman kritiikkiaallon. Käytiin mitä tärkein keskustelu yleisellä tasolla ja FBK:n sisällä. Meidän oli suoriuduttava kriisitilanteesta. Leonid erosi Kansainvälisen korruptionvastaisen säätiön johtajan paikalta. Muutimme joitakin sisäisiä käytänteitämme. Mietimme, miten ongelman voisi ratkaista, ja korjasimme tilanteen. Leonid selitti toimintaansa hyvin seikkaperäisesti ja julkisesti. Minäkin lausuin näkemykseni asiasta. 

FBK sai kokemusta kritiikin käsittelystä, se korjasi virheensä ja muuttui paremmaksi. Volkov reagoi vastuullisen poliitikon tavoin, korjasi virheensä ja muuttui paremmaksi. Nyt hän tekee menestyksekästä työtä mitä tärkeimmässä hankkeessamme. Minuakin arvosteltiin, ja otan tämän kokemuksen aina huomioon toiminnassani. 

Myös te olette saaneet hyödyllistä tietoa. Olette nähneet, miten FBK suoriutuu kriisitilanteesta: korjataanko virhe ja toimitaanko vastuullisesti? Nyt teillä on selvempi käsitys siitä, mitä meiltä voi odottaa ja miten toimimme esimerkiksi päästyämme valtaan. Voitte verrata toimintaamme siihen, mitä muut poliitikot ja poliittiset järjestöt tekevät. 

Arvostelu ja kilpailu ovat olleet hyödyksi kaikille. 

Ohjelmakirjoitukseni kohdalla on samoin. 

Tarvitsen mielipiteitänne. Jos olette samaa mieltä, se on tärkeää ja panen sen merkille. Jos olette eri kannalla, joko kumoan perustelunne tai hyväksyn ne. 

”Taas oppositio riitelee” on pitkään ollut minulle lause, joka osoittaa, kuka on ääliö. 

Ne ovat poliittisia väittelyjä, vaikka ne käytäisiin Twitterissä tai Facebook-kommenteissa. Ilman niitä ei ole elämää eikä edistystä. Jos tahdotte, etteivät ihmiset, joilla on erilaisia näkökantoja, kiistelisi, teidän on liityttävä Yhtenäiseen Venäjään tai Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. 

Arvostelkaa siis minua, jos olette kanssani eri mieltä. Ilman kritiikkiä en pääse puusta pitkään. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 29.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Miten toimia tämän syksyn vaaleissa?

Monia ihmetyttää, mutta vaalit ovat yhä olemassa. Ne pidetään 10. syyskuuta 40 hallintoalueella, muun muassa Jekaterinburgissa, Omskin alueella, Habarovskissa, Krasnojarskissa, Jaroslavlin ja Arkangelin alueilla, Hakasiassa ja Jakutiassa. Meidän pitää siis määritellä kantamme näihin vaaleihin. Tässä ehdotuksiani. 

Vuodesta 2011 alkaen juuri meidän tarjoamamme taktiikat on tunnustettu tehokkaimmiksi, vaikka joka kerran niitä on jouduttu puolustamaan kiivaissa väittelyissä.  Autoritaarisessa maassa, jollainen Venäjä on, suuri äänimäärä ei lainkaan takaa menestystä eikä voittoa. Havaitsemme asian, kun otamme huomioon, missä kirjoitan tätä tekstiä. Siksi pidämme vaaleihin osallistumista mitä tärkeimpänä mutta emme ainoana poliittisen taistelun keinona. ”Valta ei Venäjällä vaihdu vaaleissa.” Monet ovat toistelleet tätä lausetta, mutta ensimmäisenä sen sanoin minä vuonna 2011. Silti oikeanlainen kampanjointitaktiikka on tärkeää. 

Kaikki vaalit ovat erilaisia. Tämä on pääasia, joka on ymmärrettävä ja muistettava. Siihen perustuu jokainen kampanjointistrategiamme. Päätökset on tehtävä tilanteen mukaan. Yleispäteviä sääntöjä ei ole. Meidän täytyy mukauttaa toimintaamme, kun vastaamme vallanpitäjien uusiin temppuihin ja keksintöihin. Näettehän tämän. Putinin ensimmäisistä presidenttivuosista säännöt ovat muuttuneet joka vaalikaudella, jottei aiemmin tehokas strategiamme toimisi. Olemme ääliöitä, jos jatkamme vanhaan malliin emmekä muuta strategiaa uusien sääntöjen mukaan. 

Vuonna 2011 kampanjamme ”Äänestä mitä tahansa puoluetta paitsi Yhtenäistä Venäjää” tuotti tappion valtapuolueelle. Se sai vähemmän kuin 50 prosenttia äänistä. Jottei valtakunnanduuman enemmistöä olisi menetetty, Moskovassa tulosta vääristeltiin aivan avoimesti. Tämä johti laajaan protestiliikkeeseen ensi kertaa sitten perestroikan aikojen, ja muodostui uudenlainen oppositio. 

Vuonna 2013 toteutimme Venäjän historian ensimmäisen kampanjan Moskovan pormestarinvaaleissa. Tukeuduimme vapaaehtoistyöntekijöihin ja aktivisteihin. Saavutimme hyvän tuloksen ilman oligarkkien rahoja ja hallintoresursseja. 

Jälleen vain tuloksen vääristely pelasti toisesta kierroksesta ja Yhtenäisen Venäjän Sobjaninin tavattomasta tappiosta. 

Vuonna 2015 kiinnitimme kaikkien huomion aluevaaleihin, joista pääkaupungin oppositio ei ollut aiemmin piitannut. Vallanpitäjät olivat huomanneet, että antaisimme heille kyytiä paikallisestikin, eivätkä he päästäneet listoillamme olleita ehdokkaita vaaleihin protesteista ja nälkälakoista huolimatta.  

Menestyksekkäin strategia on ollut älykäs äänestäminen, jota käytettiin ensi kerran vuonna 2019. Sitä ennen Venäjällä oli rautainen poliittinen sääntö: opposition ehdokas ei voi voittaa yhden edustajan vaalipiirissä. Pitää saada vähintään 30¬−40 prosenttia äänistä, eikä se ole mahdollista ilman kuvernöörin tai pormestarin tukea. Vuonna 2019 löimme Moskovassa ensi yrittämällä Sobjaninin, Putinin ja Yhtenäisen Venäjän. Vaikkei juuri ketään sitoutumattomia ehdokkaita päästetty vaaleihin, älykäs äänestäminen, joka tuki järjestelmän sisäisen opposition vahvimpia ehdokkaita, voitti silloin 24 vaalipiiriä 45:stä. Yhtenäinen Venäjä menetti enemmistön pääkaupungin parlamentissa. Kuten tavallisesti vallanpitäjät pelasti tuloksen vääristely. Moskovan pormestarin joukkue varasti neljä paikkaa ja säilytti enemmistönsä. Kuitenkin pääkaupungin parlamenttiin pääsi ennätysmäärä todellisia oppositioehdokkaita. 

Kun vallanpitäjät olivat ymmärtäneet, etteivät pysty enää voittamaan meitä suurissa kaupungeissa, he keksivät vastineeksi älykkäälle äänestämiselle elektronisen etä-äänestämisen. Se on järjestelmä, jossa tietyille ehdokkaille tekaistaan ääniä, eikä niitä voi mitenkään tarkistaa. Vääristelijät itse valvovat järjestelmää. Tästä huolimatta älykäs äänestäminen toimi erinomaisesti aluevaaleissa 2020. Juuri silloin minut myrkytettiin, yritettiin murhata Tomskissa, jonne olin saapunut tukeakseni sitoutumattomia ehdokkaita kaupunginduuman vaaleissa. 
He pääsivätkin läpi, minkä sain tietää, kun olin sairaalassa. Älykkään äänestämisen ehdokkaat voittivat Tomskissa 19 yhden ehdokkaan vaalipiirissä. Niitä on kaikkiaan 27. 

Jopa viimeisimmissä, Moskovan kuntaneuvostojen vaaleissa, jotka pidettiin sota-aikana syyskuussa 2022, yli 400 000 vaaliuurnille tullutta äänestäjää 700 000:sta kannatti älykkään äänestämisen tarjoamaa ehdokasta. Älykäs äänestäminen tuki vain sotaa vastustaneita ehdokkaita. Jälleen paikkoja jouduttiin varastamaan elektronisen etä-äänestyksen avulla. Sähköisesti äänensä antoi muka 1,7 miljoonaa ihmistä. Kuitenkin 63 tukemaamme ehdokasta meni läpi. 

Nyt edessämme on kysymys, miten toimia vuoden 2023 vaaleissa. 

Vuodesta 2011 olemme taistelleet jatkuvasti kahdenlaisten typerysten kanssa. 

Ensimmäiset kiljuvat, että kaikki vaalit ovat huono juttu. Niillä pelataan Putinin pussiin. Vaaleissa ei ratkaista mitään, ja niitä kaikkia pitää boikotoida. Toiset ovat samanlaisia typeryksiä, mutta he menevät vastakkaiseen äärimmäisyyteen. He säntäävät osallistumaan kaikkeen, mitä vallanpitäjät ovat sanoneet äänestykseksi, vaikkei se ollenkaan olisi sitä. He lähtevät heti jonottamaan, vaikka vaalikyltti olisi ripustettu mehiläispesään, kantoon tai ulkohuoneeseen. 

Kaikki vaalit pitää analysoida, jotta tietäisimme, mitä voimme saavuttaa. Heikennämmekö vai vahvistammeko vallanpitäjiä, jos osallistumme vaaleihin? Onko mitään tarkkailumahdollisuuksia? Onnistuuko kampanjointi? Mitä meiltä odotetaan? Missä on konnankoukku? Ainahan semmoinen on. Jossain pitää äänestää ja kampanjoida kaikin voimin. Toisaalla on vain tarkkailtava. Paikoin vaalit on jätettävä väliin tai sitten on kampanjoitava lakoin ja boikotein. 

Mitä erityistä on vaaleissa 2023?

1.Niissä ei voi käyttää parasta strategiaamme, älykästä äänestämistä, ei ainakaan entisessä muodossaan. Selitän miksi. 

Tilanne 1: On olemassa erinomainen ehdokas. Älykäs äänestäminen tukee häntä. Yhtäkkiä häntä ei pelkästään poisteta ehdokaslistalta vaan hänet vangitaan. 

Tilanne 2: On ehdokas, joka ei edusta Yhtenäistä Venäjää. Hän voi voittaa älykkään äänestämisen avulla. Tuemme häntä. Tämä ehdokas lähetetään yks’ kaks’ rintamalle. Siellä hänestä otetaan kuvia, joissa hänellä on rynnäkkökivääri kaulalla, kranaatteja kädessä ja irti leikeltyjä päitä vierellä. Tämän jälkeen emme jatka vaalikampanjointia vaan torjumme Twitterissä ihmisten purkauksia siitä, että älykäs äänestäminen tukee ihmissyöjiä. Vallanpitäjät itse aiheuttavat näitä purkauksia muiden muassa vankkojen sobjaninilaisten avulla. 

2. Näistä vaaleista ei ole juuri mitään jäljellä, koska tuloksia vääristellään hyvin paljon esimerkiksi elektronisen äänestämisen avulla ja vaalitarkkailu on kovin rajoitettua. Mutta näin ei ole kaikkialla. Paikoin voi ja pitää osallistua. Jossain käytämme älykästä äänestämistä vaivihkaa, siinä määrin kuin se on mahdollista. Mutta kaikkiaan mahdollisuudet saavuttaa hyvä tulos eivät ole kummoiset. 

3. Kaikki vaalit ovat siis erilaisia. Esimerkiksi Hakasiassa vaalit ovat kiinnostavia ja niissä on kilpailuasetelma. Siellä järjestetään väittelyitä kommunistikuvernöörin ja hänen kanssaan kilpailevan Yhtenäisen Venäjän edustajan kesken. Jälkimmäinen on lähetetty Moskovasta. Jekateringurgin kaupunginduuman vaaleissa taistelevat kaupungin pormestari ja kaupunkia ympäröivän hallintoalueen kuvernööri. Sen sijaan Moskovan pormestarinvaalit on vuonna 2023 järjestetty niin, että äänestipä kuinka tahansa, ääni menee Putinille. On äänestettävä Sobjaninia tai Venäjän federaation kommunistisen puolueen putinilaista siipeä, jota edustaa nuorempi Zjuganov. Jos Moskovassa yrittää protestiäänestämistä, sille on jo valmisteltu kanava, nuorempi Zjuganov. Hän ei kampanjoi vaan kehuu vallanpitäjiä, tekee, mitä käsketään. Protestiäänestäminen voi vähän lisätä hänen äänimääräänsä, mutta se on täydellinen kopio Kremlin Sobtšak-taktiikasta vuoden 2018 presidentinvaaleissa. ”Meillä on oppositio, ja tässä ehdokas sinulle, opposition kannattaja. Kampanjoipa hänen puolestaan, niin nauramme vielä tuloksille.” Kiinnostus Moskovan vaaleihin on vastaavanlaista. Siellä käytävä kampanja on Venäjän kolmanneksi tärkein. Olen varma, että suurin osa teistä ei tiedä muita ehdokkaita kuin Sobjaninin ja Zjuganovin. 

Voiko vaaleissa 2023 saavuttaa jotain? Mielestäni voi. Meidän on vain palattava perustavoitteisiimme: 

1. Meidän, opposition, pitää säilyttää tapa käydä äänestämässä. Ennemmin tai myöhemmin Venäjällä pidetään suhteellisen vapaat vaalit. Meidän kuuluu voittaa ne. Näin ei käy, jos vakuutamme itsellemme, ettei vaaleilla ole merkitystä ja totumme olemaan äänestämättä. 

2. Pitää tukea ihmisten halua asettua ehdolle. Ympäri maata on varsin paljon hyviä ehdokkaita, jopa erinomaisia. Oma tilanteeni on sellainen, että minun on parempi olla mainitsematta heidän nimiään. Joka tapauksessa he tarvitsevat tukeamme ja ääniämme. Ei pidä ruikuttaa, että kaikki on turhaa. 

3. On äärimmäisen tärkeää säilyttää vaalitarkkailuinfrastruktuurin rippeet. Kuten jo sanoin, ennemmin tai myöhemmin Venäjällä pidetään varsin vapaat vaalit, mutta niissäkin yritetään taas varastaa ääniä. Tarvitsemme kokeneita tarkkailijoita. 

Lopulta siirryn siihen, mitä pitää tehdä. 

Katson, että nykytilanteessa meidän on otettava askel taaksepäin: täytyy palata strategiaan ”äänestä ketä tahansa ehdokasta Yhtenäistä Venäjää vastaan”. Menkää äänestämään aiheuttaaksenne mahdollisimman paljon vahinkoa valtapuolueelle. 

Tiivistelmä

1.10. syyskuuta pitää mennä vaaliuurnille ja äänestää. 

2.Valitkaa äänestyslipusta ehdokas, joka ei ole Yhtenäisen Venäjän jäsen, ja äänestäkää häntä. Hyviä ehdokkaita on ja paljon. 

3. Ne, jotka ovat ehdolla sitoutumattomina, toimivat hienosti. Heitä kannattaa tukea. 

4. Järjestämme älykkään äänestämisen mutta vain tietyillä alueilla eikä julkisesti. 

5. Ehdottomasti kannattaa osallistua vaalitarkkailuun ja käyttää siihen kaikki mahdollisuudet. Tarkkailujärjestöjä on edelleen olemassa, ja monet niistä toimivat taitavasti. 

6. Vuoden 2023 Moskovan pormestarinvaaleilla ei ole merkitystä. Ne ovat kuvitteelliset. Voi äänestää, käydä uteliaisuudesta vaaliuurnilla tai jättää äänestämättä. Ne eivät ylipäänsä ole keskustelun arvoinen asia. 

Taktiikka maaliskuun 2024 presidentinvaaleihin voidaan määritellä vasta sitten, kun sääntöihin, ehdokkaisiin ja tarkkailuun liittyvät asiat ovat selvillä. 

Strategian kannalta pidämme älykästä äänestämistä ja siihen osallistumista opposition tärkeimpänä saavutuksena ja parhaana mahdollisuutena vaikuttaa. Mutta avainsana on ”älykäs”. Kun olemme arvioineet uudet olot, sodan ja poliittisen tilanteen, meidän on toimittava älykkäästi ja otettava askel taaksepäin. On äänestettävä mitä tahansa puoluetta ja ketä tahansa ehdokasta Yhtenäistä Venäjää vastaan. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 21.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Viekkauden valta

Kun Putin on järjestänyt terroriteon murhatakseen sotilaansa Prigožinin, haluan puhua kunniallisuudesta, viekkaudesta ja strategiasta. 

Missä on kunniallisuus? Pari päivää sitten kirjoitin yhdelle ihmiselle. Selitin, mikä on Prigožinin henkiinjäämisen salaisuus. Todennäköisimmin asia on yksinkertainen: henkilökohtainen sopimus ja Putinin kundinsana. 

Prigožin oli luvannut, että panisi itsensä täysin likoon Putinin ja hänen sotansa takia. Prigožinista tulisi Putinin luotettavin komentaja, joka olisi valmis kaikkeen voiton tähden. Putin antoi tälle arvoa katsellessaan, kuinka puolustusministeriöltä lievästi sanottuna on puuttunut intoa. Hän on tukenut Prigožinia ennennäkemättömällä tasolla. Lieneekö vitsi, että yhdessä päivässä vankiloista on kiskottu tuhansia vankeja. Otaksun, että on käyty eräänlaista klassista vuoropuhelua: 

−Lähden vaikka minne puolestanne, Vladimir Vladimirovitš. Otamme voiton millä hinnalla hyvänsä. Älkää tekään pettäkö minua, älkää antako susille. 
−Ženja, tässä sinulle käteni ja sanani. Suorita tehtävä, niin olen aina turvanasi. Tuki on taattu. 

Kapinan aikaan Prigožin menetti malttinsa ”oikean asian takia”, eikä tämä muuttanut suhteiden perusluonnetta. Putinin sana on ollut edelleen voimassa. 

Mitä typeryyttä onkaan kirjoittaa näin. Kuinka naiivia on olettaa, että Putin voi olla kunniallinen kaikilla tavoilla, että hänelle on ominaista upseerin, kundin ja rosvon kunniallisuus. 

Siellä valehdellaan jatkuvasti aivan kaikesta. Valehtele, varasta, anasta, tapa, pakene. 

Viekkauden kohdalla täytyy nauraa niille, jotka uskovat turvallisuuspalveluiden tekevän tarkkaa työtä ja mutkikkaita suunnitelmia. ”Kun haluavat tappaa, hoitavat hommat niin, ettei kenelläkään ole nokan koputtamista.”

Tässä teille Putinin murhamiesten taidokasta työtä. Venäjän yllä lentävä matkustajakone on ammuttu alas tai räjäytetty eli on järjestetty todellinen terrori-isku. On tapettu myös sivullisia: lentäjä, lentoemäntä ja muita. 
Millainen on strategia? Pitkin Venäjää kulkee 50 – 60 000 entistä vankia ja sotaan osallistunutta miestä, joihin on liimattu Wagner-nauhat. 

Tällä kultilla on vielä muutama satatuhatta kannattajaa. Sitä on ylistetty virallisesti, ja se on varsin suosittu: ”Wagner”, ”orkesteri”, ”soittajat”, ”meidän miehet Afrikassa” edistävät Venäjän etuja. 

Prigožin ja Utkin ovat saaneet sankarin kunniamerkit. Kaksi presidenttiä, Venäjän ja Valko-Venäjän, on antanut heille turvatakuut. Mitä Wagnerin ihailijoiden mielestä nyt on tapahtunut? Venäläiset sankariupseerit eivät ole säästäneet itseään sodassa Ukrainassa. He ovat ammattiväkeä, supermegaerityisjoukkolaisia. Petturikenraalit ovat huijanneet heitä. Kun heidät karkotettiin Afrikkaan, he julistivat vahvistavansa sielläkin Venäjän mahtia: aloittaisivat laajentumisen ja pakottaisivat jälleen ottamaan mittaa venäläisistä aseista. 

Kremlissä petturi- ja pelkuri-Putin on kadehtinut näiden sankareiden suosiota kansan ja sotajoukkojen parissa. Hän vihaa heitä sen takia. Siksi hän antoi katalan käskyn tappaa heidät. 

Prigožinista ja Utkinista on tullut marttyyreitä niiden lukuisten ihmisten silmissä, jotka tykkäävät sopivalla ja sopimattomalla hetkellä sonnustautua maastopukuun. 

He ovat päässeet tämän sodan tarunhohtoisten hahmojen joukkoon. 
Myös historioitsijoiden mielestä he ovat legendaarisia ja kaikkein kiinnostavimpia henkilöitä. Tulee elokuvia, kirjoja ja salaliittoteorioita siitä, että he ovat jääneet henkiin ja sotivat Kongon viidakoissa. 
Osalle kaikkein kiivaimmista Ukrainan-sodan kannattajista tämän sodan historia on nyt tarina siitä, miten Putin petti ja tappoi uskolliset upseerinsa. Kysymys on kuitenkin muusta: juuri tällaisista aineksista syntyy soppa nimeltä kansalaissota. 

Perustettiin jengi. Se aseistettiin. Nyt jengi on hajotettu ja pomot tapettu. 

Kielikuvaa ”hämähäkit purkissa” käytetään usein heistä, jotka istuvat Kremlissä. Toinen ilmaus sopii paremmin: ”apina, jolla on kranaatti”. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 24.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Mitä pelkään ja vihaan?

Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa näistä asioista. Olkoon tämä teksti ensimmäinen postaukseni uuden tuomion jälkeen. Siitä tulee kuin tunnustus. Minun pitää voittaa tämä viha ja pelko. Ehkä autatte minua. 

Vihasta on aina kysytty paljon. Jälleen on ruvennut tulemaan kirjeitä, joissa siitä kysellään: ”Kuinka on, vihaatko tuomaria? Vihaatko Putinia vieläkin enemmän? Aiemminkin olen sanonut, että viha on tärkein asia, joka vankilassa pitää voittaa. Täällä on kovin paljon vihanaiheita, ja oma voimattomuus on prosessin vahvin katalysaattori. Jos antaa vihalle vallan, se syö ihmisen. 

Tunnustan rehellisesti, että sitä on minussa. Ja millaista se onkaan. Vanhat Internetin käyttäjät muistavat ”vihaan hillittömästi” -meemin. Suunnilleen sellaista se on. Tunne tulee todellakin enimmäkseen oikeudenkäyntien jälkeen. Viimeisin, jossa sain 19 vuotta, ei muuten ollut sellainen. Siellä me kaikki kilpailimme toistemme hukuttamisessa kohteliaisuuksiin. Koko oikeuskäsittelyn aikana kukaan ei korottanut kertaakaan ääntään. Sellaiset tuomarit ovat vaarallisimpia: tuomari ujuttaa sinulle 19 vuotta ja toimii niin, että tunnet häntä kohtaan sympatiaa. 

Minua raivostuttaa paikallisen piirioikeuden istunnon jälkeen. Siellä käsitellään aivan yksinkertaisia asioita. Se ei ole oikeustemppuilun paikka. Tuomarit sanovat avoimesti mustasta: ”Tämä on valkoista. Katsokaa, paperissa lukee, että se on valkoista.” He tekevät tarkoituksellisesti laittomia päätöksiä. 

Vaikka joskus en pysty hillitsemään itseäni ja huudan jollekulle tuomari Samoiloville, suunnaton vihani ei kohdistu häneen. En vihaa myöskään vankilani mielivaltaisia varastelevia pamppuja enkä turvallisuuspalvelun miehiä, jotka käskyttävät heitä. Hämmästykseksenne en vihaa edes Putinia. Noina hetkinä vihaan heitä, joista olen pitänyt, joita olen puolustanut, joiden tähden olen kiistellyt ääneni käheäksi. Ja vihaan itseäni, koska olen joskus pitänyt heistä. 

Istun rangaistussellissäni ja luen Natan Štšaranskin kirjaa Ne ubojus zla (’En pelkää pahaa’). Suosittelen. Štšaranski istui neuvostoliittolaisessa vankilassa yhdeksän vuotta. 1986 hänet vaihdettiin. Hän muutti Israeliin, perusti puolueen ja saavutti suurta menestystä. Kova tyyppi siis. Hän vietti karsserissa ja rangaistussellissä 400 päivää. En todellakaan pysty kuvittelemaan, miten hän selvisi hengissä. 

Štšaranski kuvaa vangitsemistaan ja tutkintaa vuonna 1977. Olin silloin yksivuotias. Kirja ilmestyi Neuvostoliitossa 1991. Silloin olin viidentoista. Nyt olen 47-vuotias. Kun luen hänen kirjaansa, pudistelen toisinaan päätäni päästäkseni eroon tunteesta, että luen kertomusta omasta rikosjutustani. Esimerkiksi rakennus, jossa ovat rangaistussellit ja sellityyppiset tilat, on erillinen piikkilangalla ympäröity parakki. Enimmäisaika rangaistussellissä on 15 vuorokautta. En hämmästynyt, kun saatuani muutaman 15-vuorokautisen peräkkäin minut siirrettiin julkeana häirikkönä puoleksi vuodeksi sellimuotoiseen tilaan. Kaikki käy kuin yksi yhteen. 
Esipuheessa – muistutan, että se on vuodelta 1991 – Štšaranki kirjoittaa, että juuri vankiloissa on säilynyt vapaamielisyysvirus. Hän toivoo, ettei KGB keksi sille vastamyrkkyä. Štšaranski erehtyi. Vastamyrkky löytyi ja vieläpä sellainen, että nyt, vuonna 2023, Venäjällä tuntuu olevan enemmän poliittisia vankeja kuin oli Brežnevin ja Andropovin aikana. Mutta miten KGB tähän liittyy? Maassamme ei ole nähty hiipivää eikä ilmiselvää vallankaappausta, jota turvallisuuspalvelun väki olisi johtanut. He eivät ole tulleet valtaan syrjäytettyään demokraatit ja reformistit. Demokraatit itse ovat kutsuneet heidät ohjaksiin. He ovat itse opettaneet, miten vaalituloksia vääristellään, kuinka omaisuutta varastetaan kokonaisilta talouden haaroilta, miten valehdellaan mediassa, miten lakeja muutetaan omaksi eduksi ja tukahdutetaan oppositio voimakeinoin ja jopa miten käydään ääliömäisiä tökerösti johdettuja sotia. 

Siksi en mahda itselleni mitään: vihaan hillittömästi heitä, jotka ovat myyneet, juoneet ja tuhlanneet sen historiallisen tilaisuuden, joka maallamme oli 90-luvun alussa. Vihaan Jeltsiniä Tanjan ja Valjan kanssa, Tšubaisia ja koko muuta petturijoukkoa, joka nosti Putinin valtaan. Vihaan hämäräperäisiä liikemiehiä, joita me jostain syystä sanoimme uudistajiksi. Nyt on päivänselvää, että he vain juonittelivat ja ajoivat omaa etuaan. Missä muussa maassa yhtä monesta ”uudistushallituksen” ministeristä on tullut miljonääri tai miljardööri? Vihaan heitä, jotka laativat autoritaarisen perustuslain, joka syötettiin meille hölmöille demokraattisena. Jo silloin presidentille annettiin täysivaltaisen monarkin valtaoikeudet. 

Vihaan kaikkia etenkin siksi, ettei edes yritetty vakavasti poistaa pohjaa laittomuuksilta. Oikeuslaitos jätettiin uudistamatta. Siksi kaikki muut uudistukset ovat olleet tuhoon tuomittuja. Olen tutkinut nyt paljon tätä asiaa. Vuonna 1991 Venäjän federatiivisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa hyväksyttiin hyvä suunnitelma oikeusuudistuksesta, mutta jo 1993 alkoivat vastakkaiset uudistukset, jotka tähtäsivät oikeudenkäyttöön ylhäältä alaspäin. Silloin kaikki poliittiset voimat halusivat rehellisiä oikeudenkäyntejä. Yhteiskunnassa vallitsi täysi konsensus. Jos olisi luotu riippumaton oikeuslaitos, niin uusi vallan anastaminen olisi ollut mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Älkää siis harhautuko: konetta, joka nyt mätkii syyttömille 8, 15 ja 20 vuoden tuomioita, alettiin rakentaa kauan ennen Putinia. Nyt on selvää, ettei 90-luvulla Kremlissä eikä hallituksessa kukaan edes halunnut riippumatonta oikeuslaitosta. Sellainen oikeus olisi haitannut korruptiota, vaalivilppiä sekä kuvernöörien ja pormestarien muuttamista korvaamattomiksi ruhtinaiksi. 

Vihaan ”riippumattomia tiedotusvälineitä” ja ”demokraattisia piirejä”, jotka kannattivat epäilyksittä yhtä uusimman historiamme dramaattisimmista käänteistä: vilppiä vuoden 96 presidentinvaaleissa. Toistan, että tuin silloin tätä kaikkea aktiivisesti. Vääristelty vaalitulos ei olisi silloinkaan miellyttänyt minua. Mutta tein kaikkeni, jotten olisi kiinnittänyt siihen huomiota. Yleinen vaalien epäoikeudenmukaisuus ei hämmentänyt minua tippaakaan. Vuonna 96 katsoimme, ettei vaalituloksen vääristely ole aina pahasta. Tarkoitus pyhitti keinot. Maksamme nyt tästä ajattelusta. 

Vihaan oligarkki Gusinskia, vaikkei hän ole enää pitkään aikaan ollut oligarkki. Hän otti röyhkeästi työhön KGB:n varajohtajan, Bobkovin, joka oli vastannut toisinajattelijoiden vainoamisesta. Hänestä tuntui, että oli kysymys pikku piloista: ”Ha-ha. Hän vangitutti syyttömiä ja tekee nyt hommia minulle.” Aivan kuin karhu livree-puvussa. Toisin sanoen uudelleen arviointi ja puhdistus eivät ainoastaan jääneet tekemättä vaan roistoja kannustettiin. Tänään he, jotka olivat nuorina työntekijöinä Bobkovin palveluksessa, ovat olleet vangitsemassa Jašinia, Kara-Murzaa ja minua. 

Usein kuulee sanottavan, ettei Jeltsinin hallitus pystynyt tekemään mitään, koska kommunistit vastustivat sitä parlamentissa. Mutta vuoden 96 panttihuutokauppoja tämä ei haitannut. Oikeuslaitoksen ja turvallisuuspalvelun uudistusta tilanne jostain syystä haittasi. 

Vihaan kaikkia Venäjän johtajia, jotka hallitsivat maata vuoden 1991 vallankaappausyrityksen ja 1993 parlamentin ampumisen jälkeen. Heillä oli käsissään kaikki valta mutta he eivät edes yrittäneet saada aikaan selviä demokraattisia uudistuksia. He eivät yrittäneet sitä, mikä tehtiin Tšekissä, jossa vallitsee nyt demokratia ja keskipalkka on 181 000 ruplaa, Puolassa, jossa on demokratia ja keskipalkka 179 000 ruplaa, Virossa, jossa on demokratia ja keskipalkka 192 000 ruplaa, Liettuassa, jossa on demokratia ja keskipalkka 208 000 ruplaa ja muissa Itä-Euroopan maissa. Totta kai silloin oli vallassa monenlaisia ihmisiä, myös erittäin hyviä, rehellisiä ja vilpittömiä. Mutta he muodostivat pikkuriikkisen vähemmistön, jonka epätoivoinen ja hyödytön taistelu on osoittanut meille vielä paremmin, kuinka korruptoitunut ja häikäilemätön tuolloinen valtaeliitti oli. 

Emme lähteneet Eurooppaan vaan Keski-Aasiaan. Tämä ei tapahtunut vuonna 2011 Putinin johdolla vaan vuonna 1994 Jeltsinin, Tšubaisin, oligarkkien sekä koko komsomol- ja puoluekoplan ohjauksessa. He nimittivät itseään demokraateiksi. Vaihdoimme eurooppalaisen tulevaisuutemme Tanjan ja Valjan huviloihin miljonäärisaarella Saint-Barthelemylla. Surullisen kuuluisille Putinin KGB- tai FSB-miehille avautui vapaa pääsy poliittisiin virkoihin. Heidän ei tarvinnut tehdä mitään. He vain katsahtivat ympärilleen ja huudahtivat hämmästyneinä: ”Entä sitten? Niin oli lupa tehdä. Ja jos pelin säännöt ovat sellaiset, että saa varastaa, valehdella, väärentää ja sensuroida, ja kaikki oikeusistuimet ovat valvonnassamme, niin lähdemme aika hyvään nousuun.” 

Olemme päästäneet pukin kaalimaalle ja ihmettelemme, kun se on hotkinut kaiken. Sehän on pukki, ja sen tehtävä on ahmaista kaali. Periaatteessa sen mieleen ei mitään muuta juolahdakaan. Sitä on turha agitoida. Samoin Putinin FSB-virkamiehen mieleen ei tule eikä voikaan tulla kuin yksi ajatus: on rakennettava suunnaton talo ja vangittava ne, joista hän ei pidä. Vaikken voi sietää pukkia, vihaan hillittömästi heitä, jotka ovat päästäneet sen kaalimaalle. 

Tietenkin ymmärrän, että olisi parempi olla vihaamatta ketään ja miettiä, kuinka tämä kaikki ei toistuisi. Nyt siirryn suureen pelkooni. En vain usko vaan tiedän, että Venäjä saa vielä mahdollisuuden. On kyse historian prosessista: tulemme jälleen tienhaaraan. 

Yöllä pomppaan laveriltani kauhun vallassa ja kylmän hien peittämänä, kun minusta tuntuu, että meillä on ollut uusi tilaisuus mutta olemme jälleen lähteneet samalle tielle kuin 90-luvulla. Tienviitassa on lukenut ”Tarkoitus pyhittää keinot”. Olemme menossa sinne, missä kylttiin on lisätty pienin kirjaimin ”Vaalituloksen väärentäminen ei ole aina pahasta”, ”Katsopa tätä kansaa, onko sen joukossa muka valamiehiä?”, ”Ei haittaa, että hän on varas, hänhän on teknokraatti ja kannattaa pyöräteitä”, ”Jos näille ihmisille antaa vallan, niin he tekevät sellaisen kamalan valinnan, että”, ”Hallitus on Venäjällä yhä ainoa eurooppalainen” ja muita valistuneen autoritaarisuuden viisauksia. 

Se, mitä olen kirjoittanut 90-luvusta, ei ole historian harjoitustehtävä, ei reflektiota eikä tarkoituksetonta valitusta. Se on poliittisen strategian tärkein ja ajankohtaisin kysymys kaikille eurooppalaisen tien ja demokratiakehityksen kannattajille. Minuun on vaikuttanut voimakkaasti suuri määrä erilaisia mielipiteitä selvityksestä, jonka olemme tehneet Aleksei Venediktovista ja Ksenija Sobtšakista. He saivat kymmeniä ja satoja miljoonia ruplia budjettivaroja, joita pidettiin Yhtenäisen Venäjän rahastona. Venediktov sai 550 miljoonaa juuri silloin, kun johti valvontalautakuntaa ja järjesti äänestäjien antamien äänten varastamista. Hän oli elektronisen äänestämisen johtohahmo, agitaattori ja valvoja. Elektronisen äänestämisen tarkoitus oli ottaa äänesi ja siirtää se Yhtenäisen Venäjän ehdokkaalle. Elektronisessa etä-äänestyksessä tapahtuneet väärinkäytökset on todistettu perusteellisesti eikä niistä ole epäilystäkään. Olen ällistynyt, koska on kuitenkin löytynyt huomattava joukko ihmisiä, joiden mielestä ei ole halventavaa eikä merkityksellistä, jos käytetään menetelmiä ”otetaan rahaa yhteisestä kassasta ja väärennetään vaalitulos” tai näiden keinojen yhdistelmää ”otetaan rahaa yhteisestä kassasta silloin, kun väärennetään vaalitulos”. Jotain hölynpölyä. Asioita on sotkettu. Eihän ole todisteita, että hänelle olisi maksettu väärentämisestä. Hänelle vain maksettiin, ja vääristelyä vain tapahtui. Sehän sattui mammuttien aikaan. Kaikki alkoi vuonna 2019. Kukaan ei enää muista sitä. Sillä ei ole enää merkitystä. Tärkeintä on, että nyt hän vastustaa sotaa. Asia on sanottu selvästi yhdessä twiitissä: ”Mitä ihmettä siinä on?” Tämä on kuin kansallinen idea.  

Tämä on yksittäistapaus. Mutta on kysymys samasta kuin Murzagulovin tilanteessa tai Hodorkovskin kehotuksissa tarttua aseisiin ja liittyä Prigožinin riveihin. Nämä esimerkit osoittavat erinomaisesti, että nytkin, vuonna 23, kun ihmisiä vainotaan, vangitaan ja käydään sotaa, meillä epäillään entiseen tapaan periaateuskollisuutta. Monet pitävät sitä lapsellisena ja romanttisena ajatuksena, toisten yläpuolelle asettumisena. Monet katsovat, että henkilökohtainen lojaalius, samaan yhteisöön kuuluminen ja vanha ystävyys ovat tärkeämpiä. 

En missään tapauksessa ehdota Aleksei Venediktovin ampumista, hirttämistä tai varovaista keritsemistä. Mitään julmuuksia ei tarvita. Mutta saan OLLA HYVÄKSYMÄTTÄ sitä, mitä hän on tehnyt ja tekee yhä kertomalla, ettei elektroninen etä-äänestys ole vääristelyä. Häntä voi olla pitämättä poliittisena liittolaisena. Anteeksi vain. Jos poliittinen liittolaisemme on se, joka myy ääniämme Yhtenäiselle Venäjälle, niin keitä me silloin olemme ja mihin meitä tarvitaan? 

Liitytään siinä tapauksessa Yhtenäiseen Venäjään. Perustetaan sinne vankkojen sobjaninilaisten osasto. Nimitän heitä niin mielessäni. Perusta on jo laskettu. Suunnilleen jokaisen FBK:n selvityksen kohteita säntää puolustamaan unelmatiimi: Ksenja Sobtšak (kerran ja kahdesti), Aleksei Venediktov, Maksim Kats (kerran, toisen ja kolmannen) ja entinen ”meikäläinen” (Putinin nuorisojärjestön jäsen),  jostain syystä nykyinen Novaja gazeta -lehden päätoimittaja Kirill Martynov. Kaikki sujuu erinomaisesti. Rahaa tulee paljon. Me, vankkumattomat sobjaninilaiset, vaadimme: korjatkaa meiltä paha Putin ja antakaa meille hyvät Sobjanin, Mišustin, Šuvalov ja Liksutov. 

 Älkää ollenkaan epäilkö. Huomenna saamme uuden tilaisuuden, avautuu mahdollisuuksien ikkuna. Huomenna joudumme tekemisiin niiden kanssa, jotka katsovat, että jossain päin vaalit pitää perua tai tulosta vääristellä. Muuten ekstremistejä pääsee läpi. On normaalia lahjoa toimittajia. Emme maksa kenellekään. Pyysimme vain tuttua oligarkkia ostamaan tv-kanavan. Tuomioistuimia on parempi ohjailla. Muuten tuomarit ja valamiehet lahjotaan. Kantahenkilöstöä ei saa vaihtaa, koska virkamiehet ovat ammattilaisia eivätkä mitään kadulta värvättyä väkeä. Sillanrakennusurakkaa ei kilpailuteta vaan se annetaan ”luotettavalle urakoitsijalle”, jonka kanssa olemme työskennelleet jo kauan. Tällaisten ajatusten esittäjät eivät suinkaan ole putinisteja eivätkä kommunisteja. He rupeavat taas sanomaan itseään demokraateiksi ja liberaaleiksi. 

Todellinen elämä on hankalaa, rankkaa ja täynnä kompromisseja epämiellyttävien ihmisten kanssa. Mutta meidän ei pidä ruveta ensimmäisinä epämiellyttäviksi ihmisiksi eikä hyväksyä korruptiota ja kyynistä pettämistä jo ennen kuin tilanteet vaativat kompromisseja. 

Pelkään kovasti, että kamppailu periaatteista voidaan jälleen hävitä reaalipolitiikan lippujen alla. Neuvokaa minua, miten voisin vapautua tästä pelosta ja vihasta. Olisin hyvin kiinnostunut lukemaan ajatuksianne. Pyydän, ja minulle lähetetään postitse palautetta, jos sitä tulee. Minusta tuntuu, etten keksi mitään parempaa kuin pysyä uskollisena itselleni ja selittää uupumatta ihmisille lukuisten esimerkkien valossa, että demokraattisia periaatteita ovat pragmatismi, riippumattomat tuomioistuimet, rehelliset vaalit ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä. Nämä ovat kovan tosielämän parhaita keinoja tiellä kohti kukoistusta. (Venäjäksi on ilmestynyt Gurijevin ja Treismanin kirja Diktatory obmana, *Petosdiktaattorit’. Siinä puhutaan paljon näistä asioista. Suosittelen kovasti). Salaiset rahastot ja haaveet hyvästä diktaattorista ovat hirviömäisiä, naiivia hölynpölyä. 

Vasta kun ylivoimaisen enemmistön Venäjän oppositiosta muodostavat ne, jotka eivät missään tilanteessa hyväksy vaalivilppiä, vääristeltyä oikeudenkäyttöä ja korruptiota, voimme tarttua oikealla tavalla mahdollisuuteen, jonka ehdottomasti saamme uudelleen. Kenenkään, joka lukee vuoden 2055 tienoilla rangaistussellissä Štšaranskia, ei pitäisi ajatella: ”Jopas’ nyt jotakin. Tämä on ihan kuin minun elämästäni.” 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) ja sivulla www.navalny.com 11.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Pelottelutuomio

19 vuotta erityisen kurin rangaistussiirtolassa. Ymmärrän erinomaisesti, että istun elinkautista kuten monet poliittiset vangit. Elinkautisuutta mitataan omalla eliniälläni tai tämän valtiovallan elinajalla. 

Tuomion vuosimäärä ei ole minua varten. Se on tarkoitettu teille. Pelon valtaan halutaan saattaa teidät eikä minua. Teiltä tahdotaan viedä vastarintahalut. Teitä pakotetaan luovuttamaan Venäjänne taisteluitta petturi-, varas- ja lurjuskoplalle, joka on kaapannut vallan. Putinin ei pidä saavuttaa päämääräänsä. Älkää menettäkö haluanne tehdä vastarintaa.

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 4.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Kolme pyyntöä ja kiitokset

Tuomio julistetaan vuorokauden kuluttua. Haluaisin sanoa pari asia ennen kuin se kuullaan asettaakseni numerot asiayhteyteensä. Tuomiosta tulee pitkä, sellainen, jota sanotaan Stalinin aikaiseksi. Sen määrittelytapa on yksinkertainen: mitä syyttäjä on vaatinut – 10−15 %. On vaadittu 20 vuotta ja annetaan 18 tai jotain sinne päin. Sillä ei ole suurta merkitystä, koska tämän tuomion jälkeen on tulossa täyttä häkää terrorismijuttu. Siitä voidaan lätkäistä vielä 10 vuotta. 

Niinpä ensimmäinen pyyntöni on seuraava. Kun kuulette tuomion pituuden, älkää ilmaisko solidaarisuuttanne minulle valittamalla ja kirkumalla: ”Tämä on kuin Stalinin aikana.”  Teidän on parempi osoittaa solidaarisuutta minulle ja muille poliittisille vangeille miettimällä hetkinen. Ajatelkaa, miksi tarvitaan tällaista näytösluontoista suunnattoman pitkää tuomiota. Sen päätarkoitus on pelottelu. Sen tulee pelottaa teitä eikä minua. Sanoisin jopa, että sen pitää pelottaa henkilökohtaisesti sinua, joka luet nämä rivit. 

Oletteko huomanneet, että propaganda on vaiennut tästä oikeuskäsittelystä? Siitä ei ole kerrottu televisiossa, koska tarinan vaikutus tavalliseen venäläiseen ei ole yksiselitteinen. 18 vuotta jostain ääritoiminnasta ilman uhreja ja tuhoja tuntuu ilmeisen epäoikeudenmukaiselta. Ihminen voi ruveta salaa myötämieliseksi. Te tiedätte muutenkin kaiken. Teidät pitää tyrmistyttää ja saada pelkäämään. Tuomion ankaruuden pitää karkottaa mielestänne ajatukset vastarinnasta. 

Miettikää ja ymmärtäkää: sulkemalla vankilaan satoja ihmisiä Putin yrittää pelotella miljoonia. Elämme maassa, jossa kymmenet miljoonat ihmiset ovat nytkin korruptiota, sotaa ja laittomuuksia vastaan. Juuri nyt kymmenet miljoonat kannattavat vapaita vaaleja, demokratiaa ja päättäjien vaihtuvuutta. He haluavat, että Putin väistyisi. Jos joka kymmenes niistä, joita Putinin ja hänen virkamiestensä korruptoituneisuus suututtaa, lähtisi kaduille, valta kaatuisi huomenna. Tiedämme tämän varmasti. Sotaan tyytymättömät saisivat sen loppumaan nopeasti, jos he osoittaisivat mieltään. 

Mutta tämä kaikki on silkkaa toiveajattelua. Asiat eivät mene näin. Jonkun on oltava ensimmäinen, ja se on pelottava osa. Venäjä ei ole tässä suhteessa poikkeus. Tyytymättömät eivät vain lähde kaduille diktatuurimaissa ennen kuin nämä valtakoneistot ovat miltei tiensä päässä. Näin on meidän maassamme ja oli Neuvostoliitossa. Samoin on ollut Iranissa, Kuubassa ja DDR:ssä. Kaikkiin muutoksiin pyrkii kymmenen prosenttia kansalaisista, kaikkein aktiivisimmat ihmiset eli te. Edes 10 prosenttia heistä, puoltatoista miljoonaa ihmistä, ei voi vainota: vangita, rangaista ja sakottaa. Se on nyt mahdotonta sekä poliittisesti että näiden toimien järjestämisen kannalta. Siispä pitää järkyttää ja pelotella, riistää halu tehdä edes jotain. 

Tällainen Putinin ja minkä tahansa diktaattorin strategia toimii. Tässä yksi esimerkki. Järjestömme haavoittumattomuuden tärkein suoja on aina ollut se, ettei rahalahjoituksia ole voinut katkaista. Kymmenet- ja sadattuhannet ihmiset rahoittavat toimintaamme pienillä maksuilla. Niitä ei voi katkaista. Mutta lietsomalla juttuja ääritoiminnan rahoittamisesta vallanpitäjät ovat saavuttaneet tuloksen: toimintamme tukeminen Venäjältä käsin on riskialtista. 95 prosenttia lahjoittajistamme on Venäjällä. Yksi syytteistä, joiden pohjalta saan huomenna tuomion, koskee juuri ääritoiminnan rahoittamista. Työmme perustuu rahaan. Ilman sitä mikään ei onnistu. Pelottelu on toiminut erinomaisesti. Muistutan, että tästä linkistä pääsette ohjeisiin, kuinka meitä voi tukea nimettömästi ja turvallisesti kryptovaluutalla. 

Rehellisesti sanottuna me itse tuemme usein Putinin pelottelustrategiaa: hermostumme ja pitelemme sydäntämme jokaisen vangitsemisen takia. Näin pelottelemme vielä lisää itseämme ja läheisiämme. Kaikista täytyy puhua eikä ketään saa unohtaa mutta pitää tiedostaa vahvasti, että Venäjällä valtiovalta on laittomasti anastettu. Vallanpitäjät eivät pysy asemassaan pidättämättä syyttömiä. He vangitsevat satoja ihmisiä pelotellakseen miljoonia. 
Tähän täytyy suhtautua kylmäverisesti. Putinin ei pidä saavuttaa tavoitettaan. Tahdon, ettei hän saavuta sitä myöskään minun tuomioni osalta. Siksi toinen pyyntöni kuuluu näin: kun tuomio julistetaan, ajatelkaa vain yhtä todella tärkeää asiaa. Mitä voin vielä henkilökohtaisesti tehdä vastustaakseni tätä kaikkea, häiritäkseni Kremliin asettuneita lurjuksia ja varkaita nylkemästä maatani ja kalvamasta tulevaisuuttani? Mitä voin tehdä, kun olen punninnut riskit ja ottanut kaikki seikat huomioon? 

Kolmas pyyntö on tärkein. Kun vastaatte itseksenne tähän kysymykseen, älkää iljetkö sanoa: ”En mitään.” Te pystytte. Jokainen voi tehdä jotain. Voitte jutella naapureiden kanssa, liimata lehtisen, jakaa selvitystämme. Voitte lahjoittaa 500 ruplaa kuukaudessa meille, muille oppositiojärjestöille tai tiedotusvälineille. Voitte pitää blogia, osallistua hankkeeseen Hyvä totuuskone 2 ja kirjoittaa someen. Voitte tukea poliittisia vankeja, tehdä graffiteja ja lähteä mielenosoituksiin. 
Ei ole lainkaan noloa valita mahdollisimman turvallinen vastarinnan muoto. On häpeä olla tekemättä mitään. On häpeä antaa pelotella itseään. Olivatpa ne siellä suunnitelleet millaisen tuomion hyvänsä, se ei saavuta tavoitettaan, jos olette ymmärtäneet, miksi tämä kaikki on keksitty ja vastaatte: ”En pelkää.” Tuotte päivittäisen, vaikka pienenkin, panoksenne taisteluun vapauden puolesta Venäjällä. 

Kiitoksia 

1. Tietysti kiitos teille kaikille. Kaikki, mitä minulle tapahtuu, on paljon helpompi kestää, koska tunnen tukenne joka päivä ja hetki. 

2. Suurkiitos terveen järjen äänelle siinä juridisessa mielettömyydessä nimeltä oikeudenkäynti vankilassa, joka päättyy huomenna. Kiitos asianajajilleni Olga Mihailovalle, Vadim Kobzeville ja Aleksandr Feduloville sekä Daniel Holodnyin asianajajalle Svetlana Davydovalle. He ovat taistelleet kuin leijonat. 

3. Kiitos puolustuksen todistajille: Stupinille, Kara-Murzalle, Roizmanille, Tšanyševalle, Ostaninille, Gorinoville, Jašinille, Muratoville, Demtšukille, Golikoville, Nikolajenkolle, Popoville ja Morozille. 

4. Erillinen kiitos henkilökohtaiselle innoittajalleni tässä oikeuskäsittelyssä, Daniel Holodnyille. Hän on sattumalta tähän lihamyllyyn joutunut 25-vuotias kaveri. 

Hän on ollut Navalnyi LIVE -kanavan tekninen johtaja, josta on tehty ekstremistiyhteisön organisoija itseni, Volkovin ja Ždanovin rinnalle. Valitettavasti en juurikaan tunne häntä. Hän on ollut poika, joka on kytkenyt johtoja lähetysten aikana. 

Daniel on jo istunut puolitoista vuotta tutkintasellissä. Toisin kuin minua häntä on kuljetettu oikeuden istuntoihin käsiraudoissa. Kun on viety lounaalle, hänet on sidottu seinään. Tutkinnan aikana hänelle tarjottiin monta kertaa vapautta vaihtokauppana näytöistä kaikkia vastaan. Holodnyi (nimi merkitsee ’kylmä’) pysyi kylmänä näille ehdotuksille. Hän on reipas ja iloinen, ei kadota hyvää tuultaan. Tärkeintä on, että hän on ymmärtänyt, miksi tämä oikeuskäsittely on keksitty. Mutta hän ei ole antanut pelotella itseään eikä murtaa tahtoaan. Olkaa samanlaisia

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 3.8.2023 ja sivulla  www.navalny.com 
Suomentanut Päivi Kremenenko

Salaiset sanat

Teillä menee hyvin. Voitte puhua majavan pesästä mitään pelkäämättä. Kukaan ei kajoa teihin Bremenin soittoniekkojen laulun takia. Minut passitetaan sellaisten asioiden vuoksi rangaistusselliin. 

Minulta on kielletty tietyt sanat. Ne eivät ole kirosanoja, mutta niiden lausuminen on kirjaimellisesti kielletty minulta ja muilta vangeilta. Päivänselvä ja utelias kysymyksenne kuuluu: mitä sanoja ne ovat? Teitä kummastuttaa vastaukseni: En tiedä. Asia on salainen. 

Vankilan sääntöjen mukaan vankeja kielletään toisten henkilöiden kanssa keskustellessaan käyttämästä rikollisten piirissä tavanomaisia sanoja ja ilmauksia. En ymmärrä, mistä sanoista on kysymys ja mikä on rikollisten piiri. Minulle rikollisten piiri on Kreml. Kun vankilaväki huomautti minulle ”katto”-sanasta, silmäni laajenivat. Minulle annettiin virallinen kirjallinen vastaus (kuvakarusellissa): muiden muassa sanojen ”katto” ja ”pesä” käyttäminen on minulta kielletty. Joten ”kattomme on sinitaivas” ja ”majavan pesä” ovat ilmaisuja, joista minua kuuluu rangaista. 

Nostin kanteen ilmiselvästä asiasta: venäläiseltä ihmiseltä ei saa riistää sanoja ”katto” ja ”pesä”. Vastaukseksi vankilaväki ilmoitti, että heillä on minulta kiellettyjen sanojen lista. Mutta he eivät anna sitä minulle, KOSKA SE ON SALAINEN. 

Se on niin salainen, ettei sitä voi tuoda oikeuteenkaan. Sen sijaan esitettiin eräs hämmästyttävimmistä juridisista asiakirjoista, jonka olen koskaan nähnyt. Se oli paperiarkki, jolla luki: 

”katto” s. 50, ”pesä” s. 95.
 
On olemassa Neuvostoliiton sisäasiainministeriön salainen asiakirja vuodelta 1983. Siihen on kirjattu niiden sanojen merkitykset, joiden luettelo on salainen. Tässä oppaassa mainittujen sanojen käyttäminen on minulta rangaistuksen uhalla kielletty. Kannattaako ollenkaan sanoa, että tuomari julisti huutaen vankilan hyväksi tekemänsä päätöksen: ”Tietenkin tämä on laillista. Meille maksetaan palkkio jokaisesta jutusta, jonka Navalnyi häviää!”

Kuvitelkaapa, että huomenna tv:ssä ilmoitetaan: ”Maanantaista alkaen kaikkia kielletään lausumasta sanoja, joita pöppänät käyttävät. Keitä pöppänät ovat ja mitä sanoja he käyttävät? Tämä on salaista tietoa, mutta kiellon rikkomisesta sakotetaan.” Houraileeko joku? Ei. Tällainen on todellisuus, jossa elän ja tekin elätte. Vien korkeimpaan oikeuteen vaatimukseni julistaa laittomaksi ja kumota tuo ääliömäinen sääntö. Jutusta tulee mielenkiintoinen. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 31.7.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Sekopää ja kentaurirobotti

Minulla on teille, ystävät, jymyuutinen: sekopää on ruvennut puhumaan. Tämä on huippujuttu. 

Muutama kuukausi sitten Russkoje radio -asemalla kerrottiin, että on keksitty kentaurirobotti. Uutinen kuulosti niin kummalliselta, että haltioiduin. Kun vankilaväen valtuuskunta tuli selliini hakemaan minua työhön, sanoin, mitä radiossa oli kerrottu keksitystä kentaurirobotista. Tehköön se töitä. 

Syntyi kymmenminuuttinen keskustelu, selvähän se. Virkailijat katsoivat, etten täytä heidän vaatimuksiaan. Siitä hyvästä minulle määrättäisiin kaikenlaisia rangaistuksia. Pudottelin heille tarinaa kentaurirobotista. Sanoin, ettei radiossa valehdella. Kentaurirobotti raivostutti heitä kamalasti. Siksi parina päivänä käänsin kaikki keskustelut tuohon aiheeseen. Ilmoitin myös rangaistuslautakunnan kokouksessa, ettei kukaan enää tarvitse vankien työpanosta, koska pikapuoliin kansantaloudessa ruvetaan käyttämään yleisesti kentaurirobotteja. Sitten kyllästyin ja unohdin koko asian. 

Kului joitakin kuukausia. Rangaistussellistä ja sellimuotoisesta tilasta suljettiin kaikki radioasemat. Jäljellä ovat vain perustuslain lukeminen, henkilökohtainen videotallennin, klassinen musiikki ja Putinin puhe iltaisin. Viime päivinä olen ulkoillut ulkoilupihalla. Kaikki on sujunut tavalliseen tapaan: neljä askelta eteen- ja neljä taaksepäin. Opettelen runoa, ja sekopää karjuu mielettömästi viereisellä pihalla. Pieniä ulkoilulänttejä on paljon, mutta hänet tuodaan ehdottomasti sille, joka on alueeni vieressä, jottei minulla olisi tylsää. Yhtäkkiä sekopää lakkasi ulvomasta ja puhui inhimillisellä äänellä: 

− Naapuri, naapuri!
− Häh? vastasin. 
− Kuule, radio on suljettu. Nyt ei ole musiikkia eikä uutisia. Muistathan, että kieltäydyit työstä, kun radiossa oli kerrottu kentaurirobotista? MITÄ LUULET, SENKÖHÄN TAKIA?

Vielä joskus listaan parhaat vankilahetket. Tämä tilanne pääsee takuulla viiden parhaan joukkoon. 😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 26.7.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Hyvää syntymäpäivää, muru!

Julja, olen joskus yrittänyt kirjoittaa siitä, kuinka tutustuimme. 

Olen aina kangistunut kauhusta muutaman lauseen jälkeen enkä ole pystynyt jatkamaan. 

Minua on hirvittänyt se, että tuo kohtaaminen olisi voinut jäädä tapahtumatta. Sehän kävi kuin sattuman kaupalla. Jos olisin katsonut toiseen suuntaan ja sinä olisit kääntynyt poispäin. Hetki, joka määräsi elämäni kulun, olisi ollut toisenlainen. Kaikki olisi mennyt toisin.

Minusta olisi varmaan tullut maailman onnettomin ihminen. 

On upeaa, että tuolloin katsahdimme toisiimme. Voin nyt pudistaa päätäni, kun karkotan noita ajatuksia. Voin hipaista kädellä otsaani ja sanoa: ”Hyi olkoon. Aivan kuin näkisin painajaista.”

Minulla on sinut. Kun vain ajattelenkin sitä, olen hyvin onnellinen, tapahtuipa mitä hyvänsä. 

Kiitos sinulle!

Hyvää syntymäpäivää, muru❤️

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 24.7.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko