Ei tapaamisoikeutta


Tietenkin vankila piinaa pahiten estämällä tapaamasta läheisiä ihmisiä, juttelemasta heidän kanssaan, joita rakastan. Minulla ei ole ollut tapaamisia kahdeksaan kuukauteen. Eilen ilmoitettiin, että minut siirretään sellityyppiseen tilaan enimmäisajaksi, puoleksi vuodeksi. Siellä tapaamiset on kielletty. Niitä ei siis tule yli vuoteen. Jopa sarjamurhaajilla, jotka istuvat elinkautista, on oikeus tapaamisiin, mutta minulla ei. 

Vaikeudet karaisevat. Tosin on käsittämätöntä, miksi niiden pitäisi karaista lapsiani. Kun ihmiselle tapahtuu tällaista, hän ymmärtää erityisen selvästi, kuinka tärkeää on taistella hävyttömiä vallanpitäjiä vastaan, kuinka tärkeää on tehdä edes jotain Venäjän vapauttamiseksi näiden konnien ikeestä ja sen huumauksen hälventämiseksi, jolla he ovat sumentaneet miljoonat mielet. 

Yritetään pysyä vahvoina. Pyritään tekemään joka päivä voitavamme. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 1.2.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Todellinen Gulag

Luen Martšenkoa. Hän oli neuvostoliittolainen toisinajattelija, joka istui vankilassa puolet elämästään ja kuoli nälkälakon jälkeen vuonna 1986. Hän kuvaa vankeuttaan 60-luvulla. 

Minua ei hämmästytä kirjan joka sivulla näkyvä järjestelmien samankaltaisuus vaan se, että systeemi on yksi ja sama. 

Esimerkiksi lainaan lukua, jossa hän kertoo rangaistussellistä: 

”Sinne määrätään rajatuksi ajaksi, ei yli 15 vuorokaudeksi. Mutta päällikön on helppo kiertää tämä sääntö. Illalla päästetään leirialueelle ja seuraavana päivänä suljetaan taas 15 vuorokaudeksi. Mistä hyvästä? Syy löytyy aina: seisoi sellissä niin, että ovisilmä peittyi, otti ulkoilun aikana maasta tupakantumpin, vastasi karkeasti vartijalle. Uudet 15 vuorokautta määrätään noin vain, ilman mitään syytä – –. Karakandassa minua pidettiin kerran karsserissa 48 päivää. Ulos päästettiin vain kuulemaan uusi määräys siirrosta rangaistusselliin.  Kirjailija Juli Danielille annettiin Dubravlag-leirillä kaksi karsserirangaistusta peräkkäin, koska hän oli puhunut töykeästi vahtisotilaalle.”

Verratkaa tätä neljään kuukauteeni rangaistussellissä. Kaava on ihan sama. Näin on kaikessa: nälkä, ruoka, tupakka, tapaamiset, paketit, kioskit – asiat, joiden ympärillä vangin elämä pyörii. Ainoa olennainen ero on, että selleihin tulee vettä, on viemärit ja supistettu ruokanormi, virallinen nälkäkidutus, on poistettu. Ja korruptio on lisääntynyt. 

Joku voi sanoa: ”On vielä poistettu paketti- ja tapaamiskieltorangaistus. Katsokaapa minua. Olen ollut Melehovossa seitsemän kuukautta. Tänä aikana minulle on suotu yksi puhelu, yksi paketti ja nolla tapaamista. 
Neuvostoliiton vankilajärjestelmässä tapahtui tiettyä inhimillistymistä Stalinin kuoltua. Hänen aikanaan toimi todellisia kuolemanleirejä. Mutta näiden muutosten jälkeen järjestelmä jäi ennalleen. Sillä ei ole vähäisintäkään yhteyttä rikollisten uudelleen kasvattamiseen. Sen tavoitteena on ainoastaan vangin epäinhimillistäminen, pilkkaaminen ja maan poliittisen johdon laittomien määräysten täyttäminen. Vapautamme ne, jotka on tarpeen vapauttaa. Löydämme helposti syyn jatkaa niiden tuomioita, jotka sitä tarvitsevat. Tapamme ne, jotka käskette tappaa, ja kirjaamme tapahtuneen keuhkokuumeen tiliin. 

Venäjän vankilajärjestelmä on entinen neuvosto-Gulag. Kaikille vankileireille on vain pystytetty kirkot. Tätä systeemiä ei voi mitenkään korjata. Tulevaisuuden erinomaisella Venäjällä se on luotava kokonaan uudelleen. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 31.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Tunnustus hienosta työstä

Lunastan lupaukseni. 

Kun Navalnyi-filmiä kuvattiin (vielä nimettömänä), tauolla Julja ja tuottaja Odessa tulivat luokseni. Heillä kummallakin oli niin hassut avaruustakit, että pyysin ottamaan meistä kuvan. Sanoimme vielä, että kuvasta tuli mahtava, mutta valitettavasti sitä ei voi laittaa Instagramiin. Kuvaukset olivat salaisia, ja pyrimme pitämään kaiken visusti omana tietonamme. 

Vitsailin: ”Julkaisen kuvan, kun elokuvanne on Oskar-ehdokkaana.”

24. tammikuuta dokumenttielokuva Navalnyi nimettiin Oscar-ehdokkaaksi. 
Kuten tiedätte, en ole nähnyt filmiä. Ennen saatoin kirjoittaa ohjaaja Roherille ja kaikille työryhmäläisille, kertoa, että he ovat huippumahtavia ja kamalan lahjakkaita, koska todellakin ajattelen niin. Nyt se on tunnustettu tosiasia. 
Muistan päivän, jona tutustuin outoon parivaljakkoon: kanadalaiseen ohjaajaan, jonka kameran ympärille oli kierretty teippiä, ja hänen punatukkaiseen tuottajaansa, joka osasi japanin kieltä. Olipa hienoa, että omaksi hämmästyksekseni suostuin kuvauksiin. 

Heidän silmänsä loistivat. Ajattelin, että on hyvä työskennellä sellaisten ihmisten kanssa. 
Elokuva on mainion porukan suunnattoman työn tulos. Onnittelen heitä koko sydämestäni, koska heidän työnsä on ansaitusti arvioitu laadukkaaksi. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 26.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

En ole yksin

Viimeisimmässä viimeisessä puheenvuorossani oikeudessa olen jo lainannut suurta lausetta Harry Potter -kirjasta. Nämä Luna Lovekivan sanat ovat niin tärkeät maailmalle, jossa elämme, ettei ole pahitteeksi toistaa niitä: ”On hyvin tärkeää olla tuntematta itseään yksinäiseksi. Jos olisin Voldemort, haluaisin kovasti, että kokisit olevasi yksin.” 

Kuulin asianajajilta alkaneesta tuki- ja toimintakampanjasta kaupungeissa ympäri maailmaa. Tietenkin katson, että tavoitteena on kaikkien Venäjän ja Valko-Venäjän poliittisten vankien vapauttaminen. Nimeni on yksi tempauksen symboleista. Maailmamme Voldemortit – Putin, Lukašenka, Hamenei ja Maduro – tahtovat, että me, jotka kieltäydymme alistumasta heidän valtaansa, tuntisimme olevamme yksin, hylättyjä, onnettomia ja unohdettuja heidän valhekoneistojensa, korruptionsa ja epäinhimillistämisensä armoilla. 

Tämä on todellakin hurjan tärkeää. Kun on joutunut vankilaan, ymmärtää erityisen hyvin, ettei pidä kokea olevansa yksin. Jos tänään tuntee olevansa yksinäinen, on huomenna murrettu. 
Tervehdin, kiitän ja syleilen kaikkia, jotka antavat minulle ja kaltaisilleni mahdollisuuden: voin tuntea vankilassa rankimpinakin hetkinä, että en ole yksin.

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 25.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Kuinka monta vuosipäivää?

Palasin Venäjälle tasan kaksi vuotta sitten. Ja tasan kaksi vuotta olen viettänyt vankilassa. Kun kirjoitan tällaista viestiä, kysyn tahtomattanikin, kuinka monta vuosipäivän postausta vielä tulee.

Elämä ja tapahtumat ympärilläni sanovat: niin paljon kuin pitää. Onneton rääkätty kotimaamme tarvitsee pelastusta. Se on ryövätty, haavoille lyöty, vedetty aggressiiviseen sotaan ja muutettu vankilaksi, jota hallitsevat kaikkein hävyttömimmät ja valheellisimmat konnat. Tämän koplan vastustaminen miten tahansa on tärkeää, vaikka vastarinta olisi symbolista, koska toimintamahdollisuuteni ovat nykyisin rajalliset. 

Sanon samoin kuin kaksi vuotta sitten: Venäjä on minun maani. Olen syntynyt ja kasvanut täällä. Vanhempani ovat Venäjällä, ja Venäjällä olen perustanut perheen, löytänyt rakkaan  ja saanut lapsia. Olen täysivaltainen kansalainen, ja minulla on oikeus toimia yhdessä samoin ajattelevien ihmisten kanssa. Minulla on oikeus poliittiseen toimintaan. Ja meitä on paljon. Varmasti enemmän kuin itsensä myyneitä tuomareita, valehtelevia propagandisteja ja Kremlin varkaita. 

En aio luovuttaa heille maatani ja uskoani siihen, että pimeys väistyy. Niin kauan kuin se vallitsee, teen voitavani, pyrin toimimaan oikein ja kehotan kaikkia olemaan vaipumatta alakuloon. 

Venäjästä tulee onnellinen. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 17.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Kidutusta yötä päivää

Kahden vankilavuoden aikana olen kokenut vain yhden todella erityisen asian. Se on sekopään tapaus. Sellaista en ole kohdannut enkä kuullut. Kaikki muu on tapahtunut moneen kertaan ja kuvattu useasti. 
Millainen on rangaistusselli, jossa istun vakituisesti? Kapealla käytävällä on  koppeja kummallakin puolella. Kaksi vankia, jotka istuvat vastakkaisissa selleissä, pystyvät keskustelemaan edes korottamatta ääntään. Tästä syystä kopissa omaa selliäni vastapäätä ei ole koskaan ollut ketään. 

Noin kuukausi sitten vastapäiseen selliin pantiin sekopää. Netissä on paljon videoita ihmisistä, jotka ajattelevat, että heihin on asettunut demoneita ja piruja. Ajoittain kajahtaa römeä karjunta eikä se katkea tuntikausiin.  Hän ärjyy 14 tuntia päivällä ja kolme yöllä. 

Kuukauden olen ollut menettää järkeni. Joka tarkastuksen aluksi olen vaatinut, että sekopää on vietävä pois. Yöllä on mahdotonta nukkua eikä päivällä pysty lukemaan. Ne eivät ole vieneet häntä minnekään. 

On selvinnyt upea juttu: sekopää istui 24 vuoden tuomiota toisessa paikassa. Kuukausi sitten hänet tuotiin tarkoituksella tänne. Miestä pidetään eristyssellissä, ettei hän antaisi minun ikävystyä, jos niin voi sanoa. 

Täytyy tunnustaa, että idea toimii. En joudu ikävystymään enkä nukkumaan normaalisti. Erityisen hienoa on sairastaa: päivällä riudun kopperossa ja haaveilen yöstä, jolloin laveri on laskettu alas, mutta yöllä kuuntelen naapurin terhakkaa haukuntaa. Kuten tiedetään, unenriisto on tehokkaimpia kidutuskeinoja. 
Kuten tavallista minua hämmästyttää tällaisissa tilanteissa toinen asia. 

Ymmärrättehän, että niillä on ollut suunnitelma. Vankia ei noin vain siirretä paikasta toiseen. Sääntönä on, että rangaistus kärsitään yhdessä vankisiirtolassa. Nyt on annettu käsky ylhäältä: hiillostakaa häntä. Alemmalla tasolla kenraalit ja everstit pitivät kokouksen. Joku heistä halusi erottua joukosta ja sanoi: ”Meillä on yhdellä leirillä sairas mies. Hän huutaa päivät ja yöt. Viedään hänet Navalnyin seuraksi.”

Opetus on yksinkertainen: Venäjän vankilajärjestelmää ja rangaistusten täytäntöönpanolaitosta johtaa joukko todella sairaita kieroutuneita ihmisiä, ei pelkkä heittiökopla. Heillä kaikki on aina kummallista. Tiedetään moppiraiskaukset ja uppokuumentimien tunkemiset peräaukkoon. Tällainen ei pälkähdä päähän pahalle ihmiselle, joka on kuitenkin normaali. 

Se, mitä luette vankilajärjestelmämme kauheuksista ja fasistisista rikoksista, on kaikki totta. Pitää tehdä vain yksi korjaus: todellisuus on vieläkin pahempi. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 12.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Uusivuosi eristyksessä

Jo viime vuoden puolella onnistuin hankkimaan juhlarangaistuksen, kymmenennen eristyssellini. Vankilavampyyrini eivät laiskotelleet. He kutsuivat lautakuntansa koolle minun takiani vapaapäivänä 31. joulukuuta. 

”Tuomittu Navalnyi, videovalvonnan operaattori on todentanut, että peseydyitte aamulla 5.24, kun päiväjärjestyksen mukaan teillä on herätys kello 5 ja peseytyminen kello 6.00.  Kun otetaan huomioon rikkeen vakavuus (näin todellakin sanottiin), teidät siirretään rangaistusselliin maksimiajaksi, 15 vuorokaudeksi.” 
Suunnitelmani upeasta uudestavuodesta romahtivat. Juhlaa varten minulla oli varastossa perunalastupussi ja sairakalapurkki. Vietin siis uudenvuoden karsserissa vanhojen kavereideni seurassa: pultsari oli surullinen, ja sekopää ulvoi ja karjui oven takana. 

Uusivuosi sujuu rangaistussellissä kuten mikä tahansa muukin päivä: ylös aamuviideltä ja pehkuihin kello 21. Niinpä nukuin koko uudenvuodenyön ensi kertaa sen jälkeen, kun olen täyttänyt kuusi vuotta.  Kaikkiaan olen tyytyväinen. Ihmiset maksavat epätavallisista uudenvuoden vastaanottajaisista. Minulta ne onnistuivat ilmaiseksi. 

Pultsarinaapurini masennus vähän huolestuttaa. Varmaankin kaveria on nyt parempi sanoa traktoristiksi. Pesin hänet melko hyvin, ja hän on ammatiltaan traktorinkuljettaja. Hänet päästettiin eristyksestä 3. tammikuuta mutta tuotiin 4. tammikuuta jälleen selliini. Kun mies päästetään täältä, häntä ei viedä parakkiin kuten kaikki muut. Hänet julistetaan aina sairaaksi ja siirretään sairasosastolle, joka on täpötäynnä influenssapotilaita. Täällä on meneillään epidemia. Tasan vuorokauden päästä hänet viskataan taas seurakseni rangaistusselliin. Tuntuu, että häntä käytetään bakteeriaseena. Eipä ihme, että mies on surullinen. 

Älkää sairastako uutena vuotena!😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 9.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Yhteys kantaa

Pyristelen kaikin voimin päästäkseni uudenvuoden perhekuvaan vaikkapa Photoshopin avulla. En hylkää perinnettämme. 

Olen uudenvuoden tuulella. Minulle on lähetetty kirjeissä kasa nyöreihin kiinnitettyjä pikku kuusia ja pakkasukkoja. Ripustin ne ympäri selliä. Uudenvuoden tunnelma onnistui hyvin. Tunnin kuluttua tarkastuksessa kaikki vietiin pois, mutta mielialani on säilynyt. 

Tiedän, että monilla teistä on perhetunne, kokemus suorastaan fyysisestä siteestä läheisiin ihmisiin. Minulla se on varmasti. Tällaisina juhlapäivinä se on erityisen voimakas. Suorastaan aistin langat, jotka liittävät minut vaimoon, lapsiin, vanhempiin, veljeen ja kaikkiin läheisiini. 

Minua ei tarvitse pitää tärähtäneenä. Kvanttimekaniikassa on hämmästyttävä hiukkasten yhteys, lomittuminen. Se toimii silmänräpäyksessä millä tahansa etäisyydellä. Ehkä minullakin on sellainen ominaisuus. 

Tänä uutenavuotena tunnen hyvin paljon näitä yhteyksiä, kymmeniä ja satoja, tuhansia, varmaankin jopa miljoonia. Maatamme kohdannut onnettomuus on lähentänyt kaikkia normaaleja rehellisiä ihmisiä toisiinsa. Ei ole ihmeellistä, että välillemme syntyy yhteys. Tunnen sen. 

Suuret kiitokset kaikille tuesta kuluneena vuonna. Se ei ole loppunut hetkeksikään. Olen tuntenut sen. Kiitos kirjeistänne. En ole pystynyt vastaamaan juuri kenellekään mutta olen lukenut kaiken, mitä minulle on tuotu. 
Hyvää uutta vuotta! Olkoon kaikki hyvin. Koittakoon rauha. Pääskööt kaikki kotiin perheidensä luokse. Syleilen kaikkia!🎄❤️

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 31.12.2022
Suomentanut Päivi Kremenenko

Salatut terveystiedot

Arvatkaa, mitä tässä kuvassa on. 

Täsmällinen vastaus on tekstin lopussa. Voitte yrittää hahmottaa näistä kuvista, millaisia ovat ihmisoikeudet Venäjällä. Kuinka järjestelmä toimii, jos ei anneta lupaa suorastaan lyödä ihmistä, mutta maan johto on käskenyt satuttaa häntä ja järjestää hänelle huonon elämän? 

Minulla on selkäongelma. On selvää, mitä on tehtävä sen pahentamiseksi: minua täytyy pitää mahdollisimman paljon paikoillani. Minut suljetaan rangaistusselliin, jossa voin 16 tuntia vuorokaudessa vain seistä tai istua rautarahilla. Kuukauden kuluttua terveenkin ihmisen selkää alkaa särkeä tällaisissa oloissa. Olen istunut näin jo kolme kuukautta. Luonnollisesti selkäni on kovin kipeä. 

Kirjoitin anomuksen: pyysin kutsumaan lääkärin. Puolentoista kuukauden päästä lääkäri tuli, joku nainen maski kasvoilla. Hän tutki minut viidessä minuutissa ja kirjoitti jotain terveyskorttiin. Vastauksena ilmiselviin kysymyksiini, kuten mikä on diagnoosi, mitä hän minulle määräsi ja mikä on lääkärin sukunimi, nainen vastasi: ”Viekää hänet pois.” 

Jonkin ajan päästä ruvettiin antamaan pistoksia. ”Mitä ainetta pistätte?” kysyin. ”Sitä, mitä lääkäri on määrännyt, esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja.” Vitamiinit ovat hieno juttu, mutta pistoksista ei ole apua. Yleensäkin on vähän epämukavaa, kun minuun pistetään tuntematonta ainetta. 

Pyysin: ”Kirjoittakaa minulle lääkärin nimi, diagnoosini ja mitä minuun pistetään.” Pyysin kerran ja toisen. Pyysin 22 kertaa. Asianajaja kirjoitti valituksen. Kaikki oli hyödytöntä. 

Avasin lakitekstin nimeltä Sisäisen järjestyksen säännöt ja näin, että minulle on sataprosenttisesti taattu oikeus saada kopio terveyskortistani. Kirjoitin anomuksen. Sain vastauksen tasan kuukauden kuluttua. Tässä se on, 26-sivuinen liite. 

Olette varmaankin jo arvanneet, että kuvat ovat terveyskortistani. 

”Olemme velvollisia antamaan sinulle terveyskorttisi. Tässä se on. Lue.” 

Ovat iloissaan, hymyilevät. Ilkeilevät eivätkä edes yritä salata, että tämä kaikki on keksitty Moskovassa. Venäjän federaation rangaistusten täytäntöönpanolaitoksen johtaja, kenraali Gostev, on hyväksynyt kaiken henkilökohtaisesti. Tuomioistuimet ovat täällä samaa maata kuin vankilaväki. Univormujen sijaan siellä on tuomarinviitat.

Olette nauraneet sille, että saan talvisaappaat oikeuden päätöksellä. Nyt ryhdyn käymään oikeutta, jotta pystyisin lukemaan jotain omasta terveyskortistani. Odotan hetkeä, jolloin selliin ruvetaan tuomaan litkua vasta, kun olen valittanut oikeuteen. 
 
Ei se mitään. Olen juristi ja pidän oikeudenkäynneistä. Asianajajat vain ovat vähän väsyneet. 😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 26.12.2022
Suomentanut Päivi Kremenenko

Possunkasvatusta Putinin malliin

Elämäni säännöllinen ja iloinen tapahtuma, pääsy eristyssellistä, sujuu nykyisin aivan arkipäiväisesti. Minut vain viedään pitkän käytävän viimeisestä sellistä ensimmäiseen. Matkalla poikkeamme tarkastushuoneeseen, jossa vaihdan vaatteet, sillä kaikessa pitää olla järjestys: Kun olen eristyssellissä selässäni komeilevat suuret sapluunakirjaimet ŠIZO. Jos olen sellityyppisessä tilassa, niin selässäni lukee PKT. 

Vaikka etäisyys on vain 30 metriä, arjen kannalta ero on suunnaton. Eristyssellissä kaikki on kiellettyä, kun tavallisessa sellissä annetaan vankilalitkun lisäksi kioskista ostettua ruokaa. Siksi juon käytävän perällä kuumaa vettä ja ensimmäisessä sellissä kahvia, joka kohentaa mielialaani 300 prosenttia. 

Minua punnitaan täällä jatkuvasti. Siksi tiedän, että painoni putoaa keskimäärin 3,5 kiloa kymmenessä eristysvuorokaudessa. Se palautuu vähitellen, jos minua ei suljeta heti uudelleen rangaistusselliin. 

Olen lukenut jostain, että porsaita kasvatettaessa eläimiä ei saa jatkuvasti ruokkia hyvin. Muuten tulee paljon läskiä ja vähän lihaa. Pätevillä kasvattajilla kuukaudet vuorottelevat: ensin ruokitaan, sitten pidätellään ruokahalua. Tulos on erinomainen: silavakerros, lihakerros, silavakerros, lihakerros. 

Nyt ajattelenkin, että ehkä minut halutaan syödä. Kuten tiedetään, afrikkalainen diktaattori Bokassa söi opposition edustajia saadakseen heidän voimansa. 

Putinimme on järjettömyydessä suunnilleen samalla tasolla. Hän on ollut vallassa kuin kuka tahansa mielipuoli diktaattori, 24 vuotta. On täysin mahdollista, että hän omaksuu eturivin diktaattorikollegojen käytänteet. Tämä on jälleen hyvin omintakeista ja osoittaa koko maailmalle, että kuljemme itsenäistä kehityksen tietämme eikä koko länsi ole mikään meitä komentamaan.😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 25.12.2022
Suomentanut Päivi Kremenenko