Oscar-rangaistus

Äh, ylellinen miltei eliittielämäni ”hyvässä” sellissä kahvin ja kahden kirjan seurassa on keskeytetty sydämettömästi.

Minut on jälleen lähetetty käytävän päähän ”huonoon” selliin, jossa on vain kuumaa vettä ja yksi kirja.

15 vuorokautta rangaistusselliä vääränlaisesta esittäytymisestä. 

Ilmeisesti johtajat eivät ole kestäneet Oscaria. Siksi he ovat päättäneet, että kaksi kirjaa ja Oscar on liikaa. 
Loogista. 

Tämä ei tietenkään poista kysymystä, miksi toiset saavat Oscarin mutta minä istun rangaistussellissä.😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 24.3.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Vastuu virheistä

1. Järjestömme, jota edustan, taistelee maamme paremman tulevaisuuden puolesta.
  
2. Parempi tulevaisuus liittyy rehellisiin ja oikeudenmukaisiin sääntöihin ja lakeihin, jotka yhteiskunta on ottanut käyttöön, sekä paperille kirjoitettuihin että kaikkien hyväksymiin. Nämä säännöt edistävät yhteistä hyvää. 

3. Mielestämme sääntöihin pitää kuulua, että johtajat ovat vastuussa päätöksistään. Vapaaehtoinen vastuu on tärkeimpiä asioita, joka Venäjältä puuttuu. 

4. Ehdotan, että yhteiskunnassa noudatettaisiin tätä sääntöä. Pyrimme itse toimimaan sen mukaisesti ja olemaan esimerkkinä muille. 

5. Ystäväni ja monivuotinen työtoverini Leonid Volkov toimi korruptionvastaisen ACF International -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja teki merkittävän virheen pakotepolitiikan toteuttamisessa. Olin hyvin iloinen kuullessani, että hän oli julkisesti tunnustanut asian ja pyytänyt eroa. 

6. Uskon, että Leonid toimi mitä parhaimmassa tarkoituksessa. En myöskään epäile, etteikö hän pystyisi perustelemaan näkemyksensä seikkaperäisesti. Pyydänkin häntä tekemään niin. Olen varma, että hän kykenee vakuuttamaan monet ihmiset. 

7. Silti kirje, jonka Leonid osoitti Josep Borrellille, oli poliittisesti virheellistä ja teknisesti taitamatonta toimintaa ja sisälsi paikkansa pitämätöntä tietoa. Sitä ei ollut käsitelty julkisesti ennen kuin se lähetettiin. On jäänyt tunne salaa käydyistä neuvotteluista. Siksi kannattajamme ja säätiön hallintoneuvosto eivät ole sitä hyväksyneet. 

8. Eliittien hajottamisen oppikirjaa ei ole olemassa. Kyse on monimutkaisesta poliittisesta toiminnasta. Pakotepolitiikka on sen osa. Volkov teki virheen, otti vastuun ja erosi. Säätiön hallitus hyväksyi hänen eronpyyntönsä. 

9. Olen kiitollinen Leonidille hänen nopeasta vastuullisesta reaktiostaan periaatteidemme hengessä. Se on tärkeää. 

10. Omasta puolestani haluan pyytää anteeksi ACF:n kannattajilta, lahjoittajilta ja hallintoneuvostolta. Olemme korjanneet virheen, mutta se on tapahtunut, ja myös minulla on vastuuta. 

11. Vahvistan, että pysymme täysin uskollisina ajatukselle käyttää pakotteita kaikenkarvaista Putinin korruptioväkeä, roistoja ja sodanlietsojia vastaan. Se on Venäjän kansalaisten etujen mukaista. Jatkamme tätä työtä. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 22.3.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Oscar oudossa maailmassa

Ajatuksia Oscarista kaverilta, joka kuulee kaikesta viimeisenä 

Sellin radio avattiin tavalliseen tapaan aamuviideltä. Kuudelta lähetettiin ensimmäiset uutiset: kaikista palkituista filmeistä kerrottiin yksityiskohtaisesti paitsi ei dokumenttielokuvasta. Ajattelin, että se oli hyvä merkki. 
Lähempänä puoltapäivää minut vietiin oikeuteen. Olin videoyhteydellä, ja asianajaja näytti kohti kameraani jotain paperia. 

”En näe mitään”, sanoin. Työnnettyään vielä jonkin aikaa paperiaan kameraan päin asianajaja ei enää malttanut vaieta vaan sanoi: ”Elokuvanne on saanut Oscarin.”
Tuona hetkenä koin hyvin outoja tunteita. 

Aivan kuin nuo sanat eivät olisi tästä maailmasta. Toisaalta kaikki on täällä niin kummallista ja mieletöntä, että ne sopivat vain tähän maailmaan. 

Olen tietenkin hurjan iloinen. Ja riemuitessani yritän olla unohtamatta, etten minä ole saanut Oscaria🙂. Ne olivat melko jännittäviä ja paikoin dramaattisia tapahtumia. Mutta Oscarin arvoisesti ne pystyi esittämään nerokas porukka: Daniel Roher, Odessa Rae, Dian Becker, Melanie Miller, Shane Boris ja monet muut, jotka työskentelivät elokuvan hyväksi. Kaverit, onnittelen teitä täydestä sydämestä. 

Christo Grozev syleilen sinua, jätkä. Olet tämän filmin tosi tähti. Ja Maria Pevtših. Ilman teitä mitään ei olisi ollut edes ideana. 

Julja, kiitos, että olit mukana, tuit ja pari kertaa estit minua nitistämästä koko kuvausryhmää. 

Ystävät ja kollegat FBK:sta, kuten tavallista, te olette tehneet kaiken ja minä olen vain myynуt naamaani. 

Toistan, ettei filmi ole minun. En minä ole saanut Oscaria. Enkä ole siinä asemassa, että voisin nimetä tämän palkinnon jollekulle. Mutta omistan panokseni rehellisille ja rohkeille ihmisille, elivätpä he missä hyvänsä, niille, joilla on voimia taistella diktatuurin hirviötä ja sen vakituista kumppania, sotaa, vastaan. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 15.3.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Naisten voima

Kirjoitan naisista yhden esimerkin valossa. Hän on rikoskumppanini. Eikö olekin hölmö sana, rikoskumppani? Vapaudessa sen kuulee harvoin, vankileirillä hyvin usein. Enimmäkseen tällaisessa yhteydessä: ”Istun, koska rikoskumppanini antoi periksi.”

Minun rikoskumppanini pelottaa kovasti Putinin hallintoa. Vaikka hänen juttunsa perustuu samaan syytteeseen kuin omani, hänen oikeudenkäyntinsä pidetään erikseen Ufassa. Oikeuden istunto on jopa julistettu suljetuksi. Paikalle ei päästetä toimittajia eikä yleisöä. 

Muutama vuosi sitten minulle tuotiin cv: ”Katso, upea nuori nainen haluaa johtaa järjestöämme Ufassa.” Lilija Tšanyševa, tilintarkastaja alan suurimpiin kuuluvassa firmassa. Erinomainen koulutus, menestysura, hyvät tulevaisuudennäkymät. Palkka muutaman kerran suurempi kuin se, jota me pystymme maksamaan. 

Meillä on aina ollut paljon tosi mahtavia vapaaehtoistyöntekijöitä. Mutta tämä on toisenlainen tapaus. Ihminen ei ole tulossa kolmen kuukauden vapaaehtoiskeikalle vaan on luopumassa työstään johtaakseen järjestöä Venäjän hankalimpiin kuuluvalla alueella. Baškiriassa politiikka on mielivaltaa, korruptiota, täydellistä asioiden vääristelyä, opposition henkistä painostusta ja tukahduttamista voimakeinoin. Kun kysyimme Lilijalta tästä aiheesta, hän aivan suuttui: ”Tehän katsotte, että on tärkeintä taistella vapauden puolesta. Miksi ajattelette, että minun kohdallani voisi olla toisin? Rakastan Baškiriaa ja Ufaa. Haluan asua täällä ja toimia normaalin elämän puolesta.”

Tšanyševa näytti kaikille, miten asiat hoidetaan. Hän järjesti mielenosoituksia alueella, jolla poliittisen elämän luulisi tukahtuneen. Tšanyševa ei pelännyt, että hänet vangitaan niiden takia. Niin kävi usein. Hän puhui Baškortoštanin budetin julkisissa käsittelyissä sillä tavalla, että kaikki käsittivät hänen olevan päätä pitempi kuin virkamiehet. Hän on taistellut paikallista mafiaa vastaan Kuštau-vuoren säilyttämiseksi koskemattomana. Hän on mitätöinyt korruptioon perustuneita sopimuksia ja julkaissut selvityksiä. Hänestä on tullut valtakunnan tason poliitikko ja Baškortoštanin tasavallan oppositiojohtaja, jolla on kaikki rakentavasta toimintaohjelmasta rohkeuteen ja kykyyn keskustella ihmisten kanssa paremmin kuin presidentti hännystelijöineen.

Tšanyševaa ruvettiin vihaamaan kamalasti. Tasavallan johtajan, Habirovin, henkilökohtainen saavutus on, ettei Lilijaa pantu syytteeseen kuten on tehty monille muille esikuntiemme johtajille. Hänet vangittiin heti, siirrettiin Moskovaan ja tekaistiin mieletön syyte, joka takaa pitkän tuomion. Ufassa on alkanut suljettu oikeudenkäynti. 

Nytkin Lilija näyttää taitonsa. Hän ei kirjoita enää budjetin käsittelystä vaan vartijoista, ruumiintarkastuksista ja poliittisen vangin iloista: antoivat jutella kokonaisen minuutin aviomiehen kanssa lasin läpi. Näistäkin viesteistä näkee, kuinka upea ihminen hän on ja millainen poliittinen voima on rohkea ja periaatteellinen nainen. Kun minulta kysellään rikoskumppaneistani, vastaan, että minulla on naispuolinen rikoskumppani, joka ei petä. Lilija Tšanyševa ei petä meistä ketään. 

Joskus kirjoitetaan 2000-luvun alun oppositioliikkeen historia. Kaikille selviää, että opposition paras, pelottomin, työteliäin ja periaatteellisin joukko ovat olleet naiset. 

Hyvää naistenpäivää kaikille! Vapaus Lilija Tšanyševalle! Tulkoon Venäjällä mitä pikimmin nainen presidentiksi, pääministeriksi ja puolustusministeriksi. Tämä olisi ilmiselvästi Venäjälle eduksi. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 8.3.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

15 teesiä Venäjän tulevaisuudesta

Vuosipäivä, jolloin Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan täydellä voimalla ja kenenkään provosoimatta, lähestyy. Siksi olen muotoillut lyhyesti oman poliittisen ohjelmani. Toivon, että se on myös hyvin monien muidenkin normaalien ihmisten toimintalinjaus. 

Maalleen hyvää toivovan Venäjän kansalaisen 15 teesiä:
 
Mitä on tapahtunut?

1. Presidentti Putin on aloittanut järjettömistä syistä epäoikeudenmukaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä siitä kansan sodan ja kaikista Venäjän kansalaisista rikoskumppaneitaan mutta hän epäonnistuu kaikissa pyrkimyksissään. Vapaaehtoisia lähtijöitä tähän sotaan ei juurikaan ole. Siksi Putinin armeija tukeutuu vankeihin ja pakolla värvättyihin. 

2. Sodan todellisia syitä ovat Venäjän sisäiset poliittiset ja taloudelliset ongelmat, Putinin pyrkimys säilyttää valtansa hinnalla millä hyvänsä ja pakkomielle historiallisesta perinnöstä. Hän haluaa jäädä historiaan valloittajatsaarina ja maa-alueiden kokoajana. 

3. On tapettu kymmeniätuhansia viattomia ukrainalaisia. Tuska ja kärsimykset ovat kohdanneet miljoonia ihmisiä. On tehty sotarikoksia. Ukrainan kaupunkeja ja infrastruktuuria on tuhottu. 

4. Venäjä häviää sodan. Juuri tämä on muuttanut vallanpitäjien retoriikan: ”Kiovaan kolmessa päivässä” on vaihtunut hysteerisiksi uhkauksiksi käyttää ydinasetta häviönhetkellä. Kymmenientuhansien venäläisten sotilaiden elämä on tuhottu mielettömällä tavalla. Lopullista tappiota voi lykätä vielä sadantuhannen mobilisoidun hengellä. Tappio on kuitenkin väistämätön. Hyökkäyssotaan liittyy korruptio, kenraalien keskinkertaisuus, heikko talous, puolustajien vahva motivaatio ja sankaruus. Tästä kaikesta seuraa pelkkä tappio. 

Kremlin valheelliset ja tekopyhät neuvottelu- ja tulitaukopyynnöt ovat vain realistinen arvio sotatoiminäkymistä. 
Mitä pitäisi tehdä?

5. Millaiset rajat Ukrainalla on? Samanlaiset kuin Venäjälläkin: kansainvälisesti tunnustetut ja vuonna 1991 määritellyt. Silloin myös Venäjä tunnusti ne. Nämä rajat Venäjän kuuluu tunnustaa nytkin. Tästä ei ole mitään keskusteltavaa. Maailmassa melkein kaikki rajat ovat syntyneet sattumalta ja herättävät joissakuissa tyytymättömyyttä. Mutta 2000-luvulla ei saa käydä sotaa niiden muuttamiseksi. Muuten maailma vajoaa kaaokseen.

6. Ukraina on jätettävä rauhaan ja sen on annettava kehittyä niin kuin maan kansa haluaa. Hyökkäys on päätettävä, sota lopetettava ja kaikki Venäjän joukot vedettävä Ukrainan alueelta. Sodan jatkaminen on hysteeristä voimattomuutta ja sen päättäminen voimateko. 

7. Yhdessä Ukrainan, USA:n, Euroopan unionin ja Ison-Britannian kanssa on etsittävä mahdollisia keinoja korvata vahingot, jotka Ukrainalle on aiheutettu. Kun valta on Venäjällä vaihtunut ja sota päättynyt, meitä koskevat öljy- ja kaasupakotteet poistetaan niin, että osa fossiilisten polttoaineiden vientituloista ohjataan sotakorvauksiin. 

8. Sotarikokset on tutkittava yhteistyössä kansainvälisten laitosten kanssa. 
Miksi Putinin hyökkäyksen päättäminen on Venäjän edun mukaista? 

9. Onko imperiumiajattelu tyypillistä kaikille venäläisille?

Soopaa. Ukrainan vastaiseen sotaan osallistuu Valko-Venäjä. Ohjaako imperiumiajattelu myös valkovenäläisiä? Ei, heilläkin on vallassa diktaattori. Venäjällä, kuten missä tahansa maassa, jonka historia luo edellytykset ajattelutavalle, on aina imperiumin kannattajia. Mutta he eivät suinkaan ole enemmistö. Ei ole syytä parkua ja valittaa. Tällaiset ihmiset pitää voittaa vaaleissa, niin kuin kehittyneissä maissa voitetaan oikeisto- ja vasemmistoradikaalit. 

10. Tarvitseeko Venäjä uusia alueita? 
Venäjä on suunnaton maa, jonka väestö vähenee ja syrjäseudut kuihtuvat. Imperiumihenki ja halu vallata alueita ovat vahingollisin tie. Jälleen Venäjän vallanpitäjät tuhoavat omakätisesti tulevaisuuttamme, jotta maa näyttäisi kartalla suuremmalta. Venäjä on muutenkin suuri. Tehtävämme on varjella kansaa ja kehittää sitä, mitä meillä on yllin kyllin. 

11. Tämä sota jättää meille perinnöksi vaikeiden ja miltei ratkeamattomien ongelmien vyyhdin. Meidän on tärkeätä päättää, että todellakin haluamme ratkaista ne. Sitten on ruvettava toimimaan rehellisesti ja avoimesti. Onnistumisen avain on ymmärtää, että Venäjälle ja sen kansalle ei ole vain hyväksi vaan myös suureksi hyödyksi lopettaa sota mahdollisimman pian. Vain tällä tavoin voi lähteä kulkemaan kohti pakotteiden purkamista, maasta muuttaneiden paluuta, luottamusta liiketoimintaan ja talouskasvuun. 

12. Painotan vielä kerran, että sodan jälkeen meitä odottaa Putinin hyökkäyksen aiheuttamien tuhojen korvaaminen Ukrainalle. Taloussuhteiden palauttaminen sivistyneeseen maailmaan ja talouskasvu mahdollistavat tämän niin, ettei maamme kehitys häiriinny. 

Olemme pohjalla. Noustaksemme pinnalle meidän on potkaistava itsemme irti pohjamudasta. Se on eettisesti oikein, rationaalista ja etumme mukaista. 

13. Putinin hallinto ja diktatuuri on purettava. Ihanteellista olisi, että se tapahtuisi järjestämällä yleiset vaalit ja kutsumalla koolle perustuslakia säätävä kokous. 

14. On luotava parlamentaarinen tasavalta, joka perustuu vallan vaihtumiseen rehellisissä vaaleissa, riippumattomaan oikeuslaitokseen, federalismiin, paikalliseen itsehallintoon, täysin vapaaseen talouteen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. 

15. Kun tiedostamme historiamme ja perinteemme, meidän tulee olla osa Eurooppaa ja kulkea eurooppalaisen kehityksen tietä. Muuta tietä meillä ei ole, emmekä sellaista tarvitse. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 20.2.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Rakastan sinua!

Kuka on keksinyt sanonnan ”poissa silmistä, poissa mielestä”? En ole nähnyt sinua kamalan pitkään aikaan, Julja-kultaseni, en melkein vuoteen. Mutta olet vahvasti sydämessäni, aina vain enemmän. Joskus hämmästelen, kuinka suunnaton rakkauteni sinuun mahtuu tavalliseen ihmissydämeeni. 

Juttelen sinulle jatkuvasti. Istun aamiaisella kuin mielipuoli ja haaveksin, että koko perheemme on koolla. Keksin vitsin. Härnään sinua. Sitten kuvittelen, millä pilalla vastaat ja mitä itse sen jälkeen sutkautan. Lapset nauravat, ja me vitsailemme pääni sisällä, kunnes sanot teennäisen vihaisesti: ”Riittää jo. Jätä minut rauhaan.”

Tänään on rakastuneiden päivä. Tietenkin olen rakastunut sinuun. Siksi lähetän sinulle tämän sydämen.🧡

Rakastan ja ikävöin. 

Sinun miehesi

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 14.2.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Kuin hautajaisissa

Nauran vähintään kolme kertaa päivässä, vaikka olisin sellissä ihan yksin. Kaikki johtuu musiikista. Ensin rupesin sadattelemaan sen takia. Joka sellissä on radiopiste. Aamusta iltaan on takonut kaamea musiikki. Jatkuvasti on soitettu Gazmanovia. Aloin vaatia, että edes pari tuntia päivässä olisi äänessä Evropa plus -kanava. 

Kun vaadin jotain, vankilaväki tekee täysin päinvastoin, selvähän se. Esimerkiksi pyysin pidentämään aikaa, joksi saan kynän ja paperia. Se muutettiin 35 minuutiksi päivässä aiemman puolentoista tunnin sijaan. Musiikin kanssa kävi samoin. Pyyntöni jälkeen kaikilta rangaistusselleiltä ja sellityyppisiltä tiloilta poistettiin kokonaan musiikkia lähettävät radioasemat. Jätettiin vain uutiskanava Radio Rossii. Nyt se suoltaa 24 tuntia valhetta ja lääkemainoksia. 

Tässä ei ole kaikki! Miten rangaistusten täytäntöönpanolaitoksen työntekijä toimii, jos haluaa ilkeillä musiikilla?  Aivan oikein. Pitää panna klassinen soimaan. Hänhän katsoo, että se on rangaistus ja kidutusta. Nyt aamiaisella, lounaalla ja illallisella selleissä soi klassinen musiikki. 

En ole tuon lajin tuntija mutta voin kyllä kuunnella sitä. Yksi soitetuista teoksista on äärimmäisen synkkä ja muistuttaa hautajaismarssia. Kun litkunjakaja työntää annoksen selliin oven ruokintaluukusta, hän asettaa leipäpalan mukin päälle, jottei se osuisi mihinkään. Tämä muistuttaa tapaa laittaa muistotilaisuudessa leipää vodkalasin päälle. Täällä annetaan usein jonkinlaista riisipuuroa, joka on perinteisen venäläisen hautajaisruoan, kutian, kaltaista. 

Istun sellissä pöydän ääressä mustassa vanginasussani. Syön muistelupuuroa. Vieressä on leipäpalalla peitetty muki, ja hautajaismusiikki soi. Kuvittelen, että Twitterissä tai Instagramissa on käynnissä suora lähetys ja näette tämän kaiken. En pysty hillitsemään itseäni vaan purskahdan nauruun. Olen muistotilaisuuden iloisin ihminen. 😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 7.2.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Ei tapaamisoikeutta


Tietenkin vankila piinaa pahiten estämällä tapaamasta läheisiä ihmisiä, juttelemasta heidän kanssaan, joita rakastan. Minulla ei ole ollut tapaamisia kahdeksaan kuukauteen. Eilen ilmoitettiin, että minut siirretään sellityyppiseen tilaan enimmäisajaksi, puoleksi vuodeksi. Siellä tapaamiset on kielletty. Niitä ei siis tule yli vuoteen. Jopa sarjamurhaajilla, jotka istuvat elinkautista, on oikeus tapaamisiin, mutta minulla ei. 

Vaikeudet karaisevat. Tosin on käsittämätöntä, miksi niiden pitäisi karaista lapsiani. Kun ihmiselle tapahtuu tällaista, hän ymmärtää erityisen selvästi, kuinka tärkeää on taistella hävyttömiä vallanpitäjiä vastaan, kuinka tärkeää on tehdä edes jotain Venäjän vapauttamiseksi näiden konnien ikeestä ja sen huumauksen hälventämiseksi, jolla he ovat sumentaneet miljoonat mielet. 

Yritetään pysyä vahvoina. Pyritään tekemään joka päivä voitavamme. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 1.2.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Todellinen Gulag

Luen Martšenkoa. Hän oli neuvostoliittolainen toisinajattelija, joka istui vankilassa puolet elämästään ja kuoli nälkälakon jälkeen vuonna 1986. Hän kuvaa vankeuttaan 60-luvulla. 

Minua ei hämmästytä kirjan joka sivulla näkyvä järjestelmien samankaltaisuus vaan se, että systeemi on yksi ja sama. 

Esimerkiksi lainaan lukua, jossa hän kertoo rangaistussellistä: 

”Sinne määrätään rajatuksi ajaksi, ei yli 15 vuorokaudeksi. Mutta päällikön on helppo kiertää tämä sääntö. Illalla päästetään leirialueelle ja seuraavana päivänä suljetaan taas 15 vuorokaudeksi. Mistä hyvästä? Syy löytyy aina: seisoi sellissä niin, että ovisilmä peittyi, otti ulkoilun aikana maasta tupakantumpin, vastasi karkeasti vartijalle. Uudet 15 vuorokautta määrätään noin vain, ilman mitään syytä – –. Karakandassa minua pidettiin kerran karsserissa 48 päivää. Ulos päästettiin vain kuulemaan uusi määräys siirrosta rangaistusselliin.  Kirjailija Juli Danielille annettiin Dubravlag-leirillä kaksi karsserirangaistusta peräkkäin, koska hän oli puhunut töykeästi vahtisotilaalle.”

Verratkaa tätä neljään kuukauteeni rangaistussellissä. Kaava on ihan sama. Näin on kaikessa: nälkä, ruoka, tupakka, tapaamiset, paketit, kioskit – asiat, joiden ympärillä vangin elämä pyörii. Ainoa olennainen ero on, että selleihin tulee vettä, on viemärit ja supistettu ruokanormi, virallinen nälkäkidutus, on poistettu. Ja korruptio on lisääntynyt. 

Joku voi sanoa: ”On vielä poistettu paketti- ja tapaamiskieltorangaistus. Katsokaapa minua. Olen ollut Melehovossa seitsemän kuukautta. Tänä aikana minulle on suotu yksi puhelu, yksi paketti ja nolla tapaamista. 
Neuvostoliiton vankilajärjestelmässä tapahtui tiettyä inhimillistymistä Stalinin kuoltua. Hänen aikanaan toimi todellisia kuolemanleirejä. Mutta näiden muutosten jälkeen järjestelmä jäi ennalleen. Sillä ei ole vähäisintäkään yhteyttä rikollisten uudelleen kasvattamiseen. Sen tavoitteena on ainoastaan vangin epäinhimillistäminen, pilkkaaminen ja maan poliittisen johdon laittomien määräysten täyttäminen. Vapautamme ne, jotka on tarpeen vapauttaa. Löydämme helposti syyn jatkaa niiden tuomioita, jotka sitä tarvitsevat. Tapamme ne, jotka käskette tappaa, ja kirjaamme tapahtuneen keuhkokuumeen tiliin. 

Venäjän vankilajärjestelmä on entinen neuvosto-Gulag. Kaikille vankileireille on vain pystytetty kirkot. Tätä systeemiä ei voi mitenkään korjata. Tulevaisuuden erinomaisella Venäjällä se on luotava kokonaan uudelleen. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 31.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko

Tunnustus hienosta työstä

Lunastan lupaukseni. 

Kun Navalnyi-filmiä kuvattiin (vielä nimettömänä), tauolla Julja ja tuottaja Odessa tulivat luokseni. Heillä kummallakin oli niin hassut avaruustakit, että pyysin ottamaan meistä kuvan. Sanoimme vielä, että kuvasta tuli mahtava, mutta valitettavasti sitä ei voi laittaa Instagramiin. Kuvaukset olivat salaisia, ja pyrimme pitämään kaiken visusti omana tietonamme. 

Vitsailin: ”Julkaisen kuvan, kun elokuvanne on Oskar-ehdokkaana.”

24. tammikuuta dokumenttielokuva Navalnyi nimettiin Oscar-ehdokkaaksi. 
Kuten tiedätte, en ole nähnyt filmiä. Ennen saatoin kirjoittaa ohjaaja Roherille ja kaikille työryhmäläisille, kertoa, että he ovat huippumahtavia ja kamalan lahjakkaita, koska todellakin ajattelen niin. Nyt se on tunnustettu tosiasia. 
Muistan päivän, jona tutustuin outoon parivaljakkoon: kanadalaiseen ohjaajaan, jonka kameran ympärille oli kierretty teippiä, ja hänen punatukkaiseen tuottajaansa, joka osasi japanin kieltä. Olipa hienoa, että omaksi hämmästyksekseni suostuin kuvauksiin. 

Heidän silmänsä loistivat. Ajattelin, että on hyvä työskennellä sellaisten ihmisten kanssa. 
Elokuva on mainion porukan suunnattoman työn tulos. Onnittelen heitä koko sydämestäni, koska heidän työnsä on ansaitusti arvioitu laadukkaaksi. 

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 26.1.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko