Olen uusi pakkasukkonne.
Kappas vaan. Minulla on sisäturkki ja korvuslakki. Pian annetaan huopikkaat. 20 päivässä kuljetuksen aikana on kasvanut parta. Poroja ei tosin ole, mutta on suuria tuuheakarvaisia, hyvin kauniita paimenkoiria.
Tärkein asia on tämä: elän nyt napapiirin pohjoispuolella, Harpin kylässä Jamalin niemimaalla. Lähimmällä kaupungilla on kaunis nimi, Labytnangi.
En hörähtele nauramaan vaan hämmästelen ja sanon ”voi” katsoessani ikkunasta, jonka takana on ensin yö, sitten ilta ja taas yö.
20 kuljetuspäivää olivat varsin uuvuttavia. Olen silti mainiolla tuulella, kuten pakkasukon kuuluukin olla.
Minut tuotiin tänne lauantai-iltana. Matkalla oli kovat varotoimet ja outo reitti (Vladimir – Moskova – Tšeljabinsk – Jekaterinburg – Kirov − Vorkuta – Harp). En edes toivonut, että joku löytäisi minut täältä ennen tammikuun puoliväliä.
Hämmästyinkin kovasti, kun eilen sellin ovet avattiin ja sanottiin: ”Teille on asianajaja.” Hän kertoi, että olitte kadottaneet minut ja jotkut olivat olleet jopa huolissaan. Suuret kiitokset teille tuesta!
En pysty vielä viihdyttämään teitä kertomuksilla napaseudun eksotiikasta, koska en ole nähnyt mitään muuta kuin sellin. Ikkunasta näkyy vain aita, joka on siinä tiukasti kiinni.
Olen käynyt jo ulkoilemassa. Ulkoilupiha on viereinen selli, joka on vähän omaani isompi. Sen lattialla on lunta. Ja saattovartion olen nähnyt. Se ei ole sellainen kuin Keski-Venäjällä vaan kuten elokuvissa. Miehillä on konepistoolit, lämpimät rukkaset ja huopasaappaat. He kulkevat niiden kauniiden tuuheaturkkisten paimenkoirien kanssa.
Älkää olko huolissanne vuokseni. Minulla on kaikki hyvin. Olen hurjan iloinen, että olen lopultakin perillä.
Vielä kerran kiitos kaikille tuesta. Toivotan teille hyviä juhlapäiviä!
Kerran olen pakkasukko, niin lahja-asia varmaankin kiinnostaa teitä. Olen kuitenkin erityisen kurin pakkasukko. Siksi lahjoja saavat vain ne, jotka ovat käyttäytyneet kovin huonosti.😉
Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 26.12.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko
