Tässä tapaus sarjasta ”iloitsin ennenaikaisesti”.
Hassua, että syynä on yksi niistä pykälistä, joiden perusteella istun vankilassa: tuomioistuimen loukkaaminen.
Ketkä ovat huippuja vetämään oikeuden lokaan? Vankilajärjestelmämme väki.
4. elokuuta minulle annettiin uusi tuomio. Kuten asiaan kuuluu, tuomari kirjoitti päätökseen: ”Navalnyi on vangittava oikeussalissa.”
Kuulostaa aika kummalta. Istunhan muutenkin vankilassa. Mutta vangitulla on vähän eri asema. Se merkitsee esimerkiksi, että tuosta hetkestä lähtien siihen saakka, kun minut siirretään uuteen erityisen kurin vankisiirtolaan, tapaamisistani ja puheluistani päättää oikeus eikä rangaistussiirtola.
Moskovan kaupunginoikeus ansaitsee tunnustuksen: se antoi luvan puheluun vaimolle ja äidille sekä isän ja äidin tapaamiseen.
Riemastuin. Näkisin vanhemmat. Juljan ja lasten kanssa en ole keskustellut lähes puoleentoista vuoteen.
Iloitsin liian aikaisin. Katsottuaan oikeuden papereita rangaistussiirtolani johtajat sanoivat: ”Vähät välitämme Moskovan oikeudesta ja sen papereista. Lyökööt niihin vaikka sata leimaa. Olemme päättäneet, ettet saa tapaamisia, et puheluita etkä paketteja.”
Sanojensa vakuudeksi ne määräsivät minut taas eristysselliin, 19:ta kertaa. Merkitsen suorituksekseni kaikkiaan 220 vuorokautta karsseria.
Istun nyt täällä ja mietin: tapaamisia ei sallittu eikä annettu soittaa vaimolle. Silti joudun istumaan oikeuden loukkaamisesta.
Suomentanut Päivi Kremenenko
