On ruvennut tulemaan kirjeitä, joissa kommentoidaan tekstiäni pelosta ja vihasta.
Luen niitä erittäin kiinnostuneena. Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat seuranneet tätä keskustelua. Toistan, ettei se ole teoreettinen, ei koske historiaa eikä politiikantutkimusta. Se on mitä ajankohtaisin keskustelu aiheesta ”Miten voittaa Putinin valta”. Eihän tämä järjestelmä ole vain Putin henkilönä vaan laajemmin ymmärrettynä myös se osa eliittiä, jonka mielestä maamme nykyinen hallintotapa on sopiva. ”Tietysti ylilyöntejä sattuu, mutta kaikkiaan järjestelmä on kelvollinen. Muu ei ole mahdollista, koska kansa on sellainen.”
Me, oppositio, olemme toista mieltä. ”Öh, mitä mieltä sitten?”, äänestäjät kysyvät. Selviää, ettemme ole päättäneet, pitääkö pohtia vaalivilppiä ja korruptiota. Voitto Putinin hallinnosta merkitsee loppujen lopuksi sitä, että hänen kannattajansa voitetaan vaaleissa. Liputamme Tšubaisille, Sobšakille, Jeltsinin perustuslaille ja Wagnerin yksityisarmeijan kanssa tehdylle Hodorkovski-liitolle. Upeaa.
On taattu 1,5 prosenttia äänistä epävapaissa ja 0,5 prosenttia äänistä vapaissa vaaleissa. Pyrin kirjoittamaan tästä seikkaperäisesti, kun olen lukenut kaiken ja pohtinut asioita. Sitten kerron, miten reagoin kommentteihin.
Nyt huomautan kahdesta hyvin tärkeästä asiasta.
Ensinnäkin olen kirjoittanut tämän kohdan kolmasti. Kerta kerralta olen vähentänyt loukkausten ja henkilöön käyvien hyökkäysten tasoa, kunnes olen päässyt hyvänsuopaan ja rakentavaan sävyyn, jollaiselta se minusta tuntuu.
Olen pitänyt blogia 20 vuotta ja kirjoittanut tuhansia postauksia. Olen ollut vankilassa jo 2,5 vuotta ja onnistunut tänäkin aikana kirjoittamaan jotain.
Toisen kerran elämäni aikana tekstiini on reagoitu avoimen ja röyhkeän valheelisesti. (Ensimmäinen kerta oli sen jälkeen, kun olin kirjoittanut postauksen ”Häpeän Mihail Hodorkovskin puolesta”.) En muka kirjoita itse tekstejäni. Tämä asenne vaihtelee suoranaisesta valheesta (”ei sitä Navalnyi ole kirjoittanut”) vieläkin kuvottavampaan kiemurteluun ja vihjailuun. ”Monet sanovat, ettei hän ole sitä kirjoittanut, mutta kumoavaa lausuntoakaan ei ole tullut. Varmaankin hän on siis ne tehnyt, vaikka kuka sen tietää.”
Huomatkaa, että kyse ei ole pelkästä somevalehtelusta. Joku on jopa maksanut ja julkaissut eri medioissa artikkelin, joka on tilattu tästä aiheesta.
Valehtelusta syytetään minua. Valehtelen siis teille. Joku kirjoittaa puolestani ja omin hänen tekstinsä. Eivätkä ne ole mitään teknisluontoisia kirjoituksia vaan ohjelmatekstejä. Ei pidä hölmöillä ja otaksua, että voisin olla tietämättä tätä. Olen varsin tiukasti eristettynä. Mutta minulla, kuten kaikilla vangeilla, on oikeus kirjeenvaihtoon ja mielipiteeni ilmaisemiseen.
Olen jo lausunut selvästi näkemykseni epäilyksistä, jotka koskevat tekstieni kirjoittajaa. Jatkan hyväntahtoisesti ja rakentavasti mutta lujasti.
Osa heistä, jotka toistelevat tätä valetta, on vain typeriä. Annan heille anteeksi.
Osa teeskentelee. He tietävät valehtelevansa mutta heittäytyvät hölmöiksi. Olkoon sekin menneeksi.
Tämän idean kehittäjät ja sinnikkäät levittäjät eivät ole vain inhottavia heittiöitä ja hävyttömiä ihmisiä vaan julkisia ilmiantajia, vasikoita.
Selitän, mitä tarkoitan.
Mistä sain hiljattain19 vuotta? Sanoista. Kirjaimellisesti. Postauksista, videoista, jotka Putinin tuomioistuin on julistanut ekstremistisiksi. Huomattava osa niistä on julkaistu sen jälkeen, kun jouduin vankilaan.
Nyt käynnissä olevassa terrorismijutun tutkinnassa syytteen ydinasia on sama: julkaisut Internetissä. Mutta ne kaikki on tehty sen jälkeen, kun minut vangittiin.
Ette käsitä, missä määrin somessa kirjoitusteni alkuperää pohtivien valehtelijoiden ja huijareiden edut ja perustelut vastaavat Putinin tutkintatuomareiden saamaa hyötyä ja heidän esittämiään todisteita.
”Tekö näitä tekstejä kirjoitatte? Vahvistakaa, että olette niiden tekijä? Kuinka kirjoitatte niitä? Keskustellaanpa tästä asiasta. Miten te teknisesti toimitte? Onko teillä puhelin, vai luovutatteko tekstit jollekulle eteenpäin välitettäviksi? Tapahtuuko se asianajajien avulla vai kirjeitse? Meidän pitää saada tietää ihan kaikki. Selvittäkää asia meille.”
Se, mitä nämä lurjukset tekevät, on julkinen ilmianto. He tietävät ja ymmärtävät kaiken erinomaisesti mutta jankuttavat edelleen: ”Miten todistat, että se olet sinä? Paljastapa meille kaikki yksityiskohdat. Muuten jatkamme joka kerta pirullista sirkustamme, väitämme, ettet sinä niitä kirjoita.”
”Ja te, toveri Bastrykin ja toveri Bortnikov, tarkastakaa asia. Tutkikaa kaikki ja pankaa merkille, kuinka hän istuu vankilassa ja kirjoittaa yhä huonoja asioita toveri Putinista.”
”Pakotamme nyt hänet kertomaan kaiken, ja ruvetkaa te toimiin. Selvittäkää koko ketju. Tehkää loppu näistä hävyttömyyksistä.”
Tämä kaikki menee juuri näin. Se ei näytä julkiselta ilmiannolta, mutta koska sitä jatketaan sinnikkäästi, se on sellainen. Itselläni ei ole mitään menetettävää, mutta minähän en ole yksin.
Siksi minulla on ehdotus kaikille normaaleille ihmisille:
a) Jos näette tavanomaisia pohdintoja poliittisten vankien tekstien kirjoittajista, tiedätte, että ne ovat valehtelijan, heittiön ja ilmiantajan puheita. (Poikkeus ovat ilmeiset somen tietomurrot, mikä on heti selvää.) Näin on varsinkin, jos tekstissä lukee ”todista, että se olet sinä” ja siinä pohditaan menetelmiä. Älkää enää koskaan luottako tähän ihmiseen.
b) Jos näette tällaista, menkää kommentteihin ja höyhentäkää tuo lurjus. Asia ei suinkaan koske vain minua. Poliittisia vankeja on paljon, ja heitä tulee vielä enemmän. Kaikki tyhmät pohdiskelut vaikeuttavat heidän, heidän sukulaistensa ja asianajajiensa elämää.
Tärkeä huomautus numero kaksi: Ne, jotka ovat lukeneet tekstini ja pitävät sitä kritiikkinä itseään kohtaan, ovat melko usein reagoineet näin: ”Navalnyi on kirjoittanut kaiken väärin, mutta en voi arvostella häntä niin kauan kuin hän on vankilassa.”
Vetoan aivan kaikkiin ihmisiin: lopetetaan tällaiset pohdinnat. Ne ovat roskaa. Vankiloissa on puoli miljoonaa ihmistä. Eikö heistä ketään saa arvostella? Kaikki poliittiset vangit eivät välttämättä ole hyviä ja pyhiä ihmisiä.
Vankila sinänsä ei tee ketään paremmaksi tai huonommaksi. Ihmistä pitää arvioida hänen tekojensa eikä olinpaikkansa mukaan.
Vankien kanssa ei pidä kiistellä vankila-asioista. Ette ymmärrä niistä mitään, jos ette ole itse istuneet vankilassa. Vaikka olisitte lukeneet kasan kirjoja tästä aiheesta ja sukulaisenne olisi ollut vankilassa, ette siltikään ymmärrä. Oma kokemukseni on osoittanut tämän minulle. Ei teidän tarvitsekaan ymmärtää. Vankilaelämä ei ole sen arvoista.
Pahinta on, että riistätte minulta tärkeimmän ja kallisarvoisimman: kritiikin.
Kuinka voin silloin ajatella, työskennellä ja kehittyä?
Arvostelu ja kilpailu ovat edistyksen perusta. Ilman niitä minä ja FBK emme pärjää.
Esimerkiksi olen moittinut Aleksei Venediktovia ja jatkan arvostelua yhä. Mutta objektiivisesti katsottuna juuri hän on tehnyt minulle ja FBK:lle arvokkaimman palveluksen viimeisimmän vuoden aikana.
Hän julkaisi tunnetun Leonid Volkovin kirjeen ja sai aikaan suunnattoman kritiikkiaallon. Käytiin mitä tärkein keskustelu yleisellä tasolla ja FBK:n sisällä. Meidän oli suoriuduttava kriisitilanteesta. Leonid erosi Kansainvälisen korruptionvastaisen säätiön johtajan paikalta. Muutimme joitakin sisäisiä käytänteitämme. Mietimme, miten ongelman voisi ratkaista, ja korjasimme tilanteen. Leonid selitti toimintaansa hyvin seikkaperäisesti ja julkisesti. Minäkin lausuin näkemykseni asiasta.
FBK sai kokemusta kritiikin käsittelystä, se korjasi virheensä ja muuttui paremmaksi. Volkov reagoi vastuullisen poliitikon tavoin, korjasi virheensä ja muuttui paremmaksi. Nyt hän tekee menestyksekästä työtä mitä tärkeimmässä hankkeessamme. Minuakin arvosteltiin, ja otan tämän kokemuksen aina huomioon toiminnassani.
Myös te olette saaneet hyödyllistä tietoa. Olette nähneet, miten FBK suoriutuu kriisitilanteesta: korjataanko virhe ja toimitaanko vastuullisesti? Nyt teillä on selvempi käsitys siitä, mitä meiltä voi odottaa ja miten toimimme esimerkiksi päästyämme valtaan. Voitte verrata toimintaamme siihen, mitä muut poliitikot ja poliittiset järjestöt tekevät.
Arvostelu ja kilpailu ovat olleet hyödyksi kaikille.
Ohjelmakirjoitukseni kohdalla on samoin.
Tarvitsen mielipiteitänne. Jos olette samaa mieltä, se on tärkeää ja panen sen merkille. Jos olette eri kannalla, joko kumoan perustelunne tai hyväksyn ne.
”Taas oppositio riitelee” on pitkään ollut minulle lause, joka osoittaa, kuka on ääliö.
Ne ovat poliittisia väittelyjä, vaikka ne käytäisiin Twitterissä tai Facebook-kommenteissa. Ilman niitä ei ole elämää eikä edistystä. Jos tahdotte, etteivät ihmiset, joilla on erilaisia näkökantoja, kiistelisi, teidän on liityttävä Yhtenäiseen Venäjään tai Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen.
Arvostelkaa siis minua, jos olette kanssani eri mieltä. Ilman kritiikkiä en pääse puusta pitkään.
Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 29.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko
