Kerron teille upean tarinan vankilamentaliteetista ja luonnekasvatuksesta.
Leiriä ja vankeja ohjataan monilla asioilla. Tärkeimmät ovat tapon, pahoinpitelyn ja raiskauksen uhka, tupakka ja ruoka. Viimeksi mainittua käytetään mahdollisimman laajasti. Se on yksinkertainen ja hyvin tehokas keino.
Vangit, joista 90 prosenttia on nuoria miehiä, ovat aina nälkäisiä. Annokset ovat riittämättömiä, ja usein ruoka on syömäkelvotonta. Juuri kukaan ei elä vanginannoksilla. On kioski, paketit ja maksullinen ruoka. Kaikki selviytyvät jotenkin. Lisäruoka on pomojen mahtava painostuskeino.
Rangaistussellissä kaikki on kiellettyä. Vaihtoehtoja ei ole: istu nälissäsi. Jos vanki on sellityyppisessä tilassa, ruokaa voi ostaa 5 000 ruplalla kuussa. Lain mukaan myös palkkarahat voi käyttää ruokaan, ja valmista ruokaa saa ostaa ruokalasta rajoituksitta. Mutta tämä ei enää koske minua. Kohdallani laki ei ole voimassa. Ne sanoivat: ”5 000 kuussa ja siinä kaikki.”
Mitä voin tehdä? Otan paperin ja lasken. Tonni on säästettävä saippuaan, partateriin ja muihin hygieniatarvikkeisiin. Loput 4 000 jaetaan 31 päivälle. 129 ruplaa päivässä ruokaan. Ruokalasta voi ostaa kaksi keitettyä munaa ja muutaman keitetyn perunan, viikonloppuisin keitettyä riisiä. Tattariin raha ei enää riitä. Mutta näinkin ruoka on paljon parempaa. Kun saan keitetyn munan, jonka pilkon litkuun, tunnen olevani Michelin-ravintolassa.
Nyt on tehty ihailtava temppu. Ruokaa pakotettiin ostamaan kuukaudeksi. Mitä voi tehdä, jos istuu puoli kuuta rangaistussellissä ja siellä kaikki on kiellettyä? Aiemmin tästä asiasta oli sääntö: jos vanki ei voi saada ostamaansa ruokaa, jos hänellä on vaikkapa pitkä tapaaminen, hän tekee hakemuksen eikä ruokaa laiteta häntä varten. Ennen minullekin palautettiin rahaa rangaistussellipäiviltä.
Mutta rangaistusten täytäntöönpanolaitos loukkaantui, kun paljastimme, miten vihannesostoilla varastetaan. Keksivät nerokkaan jutun: uusien sääntöjen mukaan rangaistusselliläisten kuuluu saada ruokansa, mutta sitä ei anneta heille. Sitä vain näytetään ja heitetään menemään, koska käyttöajat ovat umpeutuneet.
Se tapahtuu näin. Ovi avautuu. Siellä seisoo jepari pussi kädessä: ”Navalnyi, ottakaa ostetut elintarvikkeet. Tässä on keitettyjä munia. Allekirjoittakaa. Heitämme ne pois. Käyttöaika on umpeutumassa. Katsokaa, teillä on vielä perunaa ja riisiä. Kierrätämme ne. Pilaantuvat huomenna. Oi, onko teillä vehnäleipää? Ostitteko juhlapäiväksi? Elättepä leveästi. Pistäkää tähän puumerkkinne, että olette saanut vehnäsen, ja tähän, että se tuhotaan. Se on nopeasti pilaantuva elintarvike!"
Nostan hattua niille, jotka ovat keksineet tämän. En ole vain kuluttanut kaikkia rahojani saamatta mitään. Olen myös katsellut ruokaa, jota minulle ei ole annettu. Aluksi suutuin ja osoitin lakipykälää. Vetosin vankilaväen omaantuntoon. Huusin jepareille. Sitten luonteeni karaistui ja ymmärsin niiden vankilasääntöjen viisauden, jotka tuomitsevat ylenpalttisen kiinnostuksen ruokaan. Mahdollisimman välinpitämättömän näköisenä kysyn: ”Mihin pistän allekirjoituksen, että hotkitte perunani?”
Kuitenkin on nälkä.
Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 25.4.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko
