Ajatuksia Oscarista kaverilta, joka kuulee kaikesta viimeisenä
Sellin radio avattiin tavalliseen tapaan aamuviideltä. Kuudelta lähetettiin ensimmäiset uutiset: kaikista palkituista filmeistä kerrottiin yksityiskohtaisesti paitsi ei dokumenttielokuvasta. Ajattelin, että se oli hyvä merkki.
Lähempänä puoltapäivää minut vietiin oikeuteen. Olin videoyhteydellä, ja asianajaja näytti kohti kameraani jotain paperia.
”En näe mitään”, sanoin. Työnnettyään vielä jonkin aikaa paperiaan kameraan päin asianajaja ei enää malttanut vaieta vaan sanoi: ”Elokuvanne on saanut Oscarin.”
Tuona hetkenä koin hyvin outoja tunteita.
Aivan kuin nuo sanat eivät olisi tästä maailmasta. Toisaalta kaikki on täällä niin kummallista ja mieletöntä, että ne sopivat vain tähän maailmaan.
Olen tietenkin hurjan iloinen. Ja riemuitessani yritän olla unohtamatta, etten minä ole saanut Oscaria🙂. Ne olivat melko jännittäviä ja paikoin dramaattisia tapahtumia. Mutta Oscarin arvoisesti ne pystyi esittämään nerokas porukka: Daniel Roher, Odessa Rae, Dian Becker, Melanie Miller, Shane Boris ja monet muut, jotka työskentelivät elokuvan hyväksi. Kaverit, onnittelen teitä täydestä sydämestä.
Christo Grozev syleilen sinua, jätkä. Olet tämän filmin tosi tähti. Ja Maria Pevtših. Ilman teitä mitään ei olisi ollut edes ideana.
Julja, kiitos, että olit mukana, tuit ja pari kertaa estit minua nitistämästä koko kuvausryhmää.
Ystävät ja kollegat FBK:sta, kuten tavallista, te olette tehneet kaiken ja minä olen vain myynуt naamaani.
Toistan, ettei filmi ole minun. En minä ole saanut Oscaria. Enkä ole siinä asemassa, että voisin nimetä tämän palkinnon jollekulle. Mutta omistan panokseni rehellisille ja rohkeille ihmisille, elivätpä he missä hyvänsä, niille, joilla on voimia taistella diktatuurin hirviötä ja sen vakituista kumppania, sotaa, vastaan.
Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 15.3.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko
