Vastapäiseen selliin on tullut asukas. Mies on selvästi sekaisin. Hän alkoi heti riidellä vanginvartijan kanssa, suorastaan karjui kirouksia. Vartija seisoi ovenpielessä, höpisi jotain vaimeasti ja selvästikin ärsytti vankia. Tämä puhutteli jeparia milloin miestä, milloin naista tarkoittavalla sanalla, vikisi ja aneli, että hän poistuisi.
Sellini on ihan lähellä. Ilmanvaihtoaukko on siinä vieressä. Kuulen kaiken erinomaisesti. Mekastus jatkui tunnin, kaksi. Koputin raivoissani oveen ja kutsuin valvojan paikalle: ”Eikö teillä ole mitään rajaa? Kiusaatteko sekopäätä?” ”Ei kukaan häntä kiusaa”, valvoja sanoi ja meni menojaan.
Ajattelin, että roistoja ne ovat. Kirjoitan niistä valituksen.
Sekopää ja jepari jatkoivat riitelyään nukkuma-aikaan asti. Yöllä heräsin, kun olin lentää laverilta hurjan huudon takia: tyyppi hätisti työntekijää, joka mutisi jotain vastaukseksi entiseen tapaan.
Silloin käsitin, ettei kuulunut ovien kolinaa eikä askeleita, joihin yleensä herään. Käytävässä ei ollut ketään. Tyyppi oli todellakin kuin Hitchcockin elokuvasta Psyko: hän oli koko ajan keskustellut itsekseen kahdella äänellä.
Aamuviideltä menin palauttamaan patjan ja vakuutuin siitä, ettei sellin luona ollut ketään. Kopin sisällä karkotettiin hurjin huudoin jotakuta naista.
Viikonloppuna naapuri karjui niin, että sellissäni oli mahdotonta lukea. En tiedä, mikä hänen päätään vaivaa, mutta miehen äänihuulet ovat timantinlujat.
Joskus vartijat sanovat hänelle oven läpi: ”Hiljempaa siellä.” Mielenkiintoista kyllä, hän vastaa aivan normaalilla äänellä: ”Anteeksi, päällikkö. Olen sairas.”
Kaikki osoittaa jälleen kerran, kuinka typerä ja paha vankilan järjestys ja terveydenhoitojärjestelmä on. Ihminen on selvästi sairas. Mitä mieltä on rankaista häntä sulkemalla eristysselliin? Hänen pitäisi saada hoitoa, koska tätä tahtia sattuu vielä jotain pahempaa.
Tässä kaikessa on ollut myös huippuhetki. Kun sekopää karkotti kuvittelemaansa naista sellistä, tyyppi savusti häntä kaksi tuntia viidellätoista kirosanalla eri yhdistelminä. Se ei ollut kovin kiinnostavaa. Mutta yhtäkkiä hän ulvahti, päästi suustaan erityisen kamalan haukkumasanan: ”YÖKONTIAINEN!!!”
Mielestäni se oli upea keksintö. Kirjoitin jo Juljalle, että tiedän, miten alan nimittää häntä tyytymättömyyden hetkinä.😀
Suomentanut Päivi Kremenenko
