Yritän vähän rakastaa

Syntymäpäiväpostauksessani kiitän aina vilpittömästi kaikkia: heitä, jotka ovat ympärilläni, ja heitä, jotka tukevat minua. Perhettä tietenkin. Tällä kertaa haluan jakaa kanssanne tärkeän asian. Mietin, kirjoitanko vai en. Entä jos päättelette, että olen tärähtänyt? Kirjoitan kuitenkin. 

Vuoden aikana minulle on tapahtunut hyvin paljon kummallista. Myrkytys ja kuolema lentokoneessa. Outo bonuselämä: olen oppinut uudelleen kävelemään ja puhumaan. Murhayrityksen paljastaminen ja puhelinkeskustelut heidän kanssaan, jotka halusivat tappaa minut. Kotiinpaluu, vangitseminen rajalla, kamalia järjettömiä ”oikeudenkäyntejä”. Kremlin keskusvankila ja vankisiirtola, joka on kuin ”isonveljen” keskitysleirin pilakuva. Sairaus, hoidon epääminen ja nälkälakko. 

Tämän kaiken tapahtuessa tarkkailin huolellisesti itseäni. 

En ole ollenkaan halunnut raaistua. Ymmärrättehän? Tällaiset tapahtumat edistävät ihmisen muuttumista takaa-ajetun suden kaltaiseksi: sellaiseksi, joka vihaa kaikkia ja haaveilee vihollisten teloittamisesta ja vangitsemisesta. Nukahtaakseen hän ei laske lampaita vaan heitä, jotka hirttäisi ensimmäisellä viikolla päästyään valtaan. Ymmärrän näitä tunteita. Rehellisesti sanottuna olen pelännyt, että niistä tulisi suuri osa minua. Aikeeni on ollut päinvastainen: rakastaa ja ymmärtää kaikkia ihmisiä vähän enemmän. 

Älkää luulko, että olen kajahtanut pasifisti tai uskonnollinen kiihkoilija. En ole perääntynyt piiruakaan kannastani. Korruptionvastainen taistelu ja oikeudenmukainen tuomio pahantekijöille ovat ohjelmani avainasioita. Aina kun tapaan ihmisen, varsinkin sellaisen, jonka haluaisin kuristaa, yritän karkottaa ensin mieleen juolahtaneen pahan ajatuksen. Koetan kaikin voimin ymmärtää häntä, antaa anteeksi ja – älkää sanoko minun vinksahtaneen – yritän vähän rakastaa. Se on vaikeaa, mutta ponnistelen kaikin voimin. 

Kuten on kirjoitettu, ”jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljille, mitä erinomaista te siinä teette?”

Toivon voivani tänään kertoa, mikä on vuoden saavutus: toistaiseksi olen pysynyt loitolla häkkieläimen tilasta. 

Te autatte minua paljon. Kun saan kirjesähkeitä, ajattelen aina: Ihmiset ovat kovin hyviä. Kuinka heitä voisi olla rakastamatta?

Kiitos kaikille. Syleilen teitä.  On pikkujuttu, että vietän syntymäpäivääni sellissä. Kun avaruusalukseni kerran lentää perille, juhlin kaikkien väliin jääneiden päivien edestä. 😉

Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 4.6.2021
Suomentanut Päivi Kremenenko