Maailman johtajat korruptiota kitkemään

Tasan vuosi sitten en kuollut myrkytykseen, joka tehtiin kemiallisella aseella. Ilmeisesti korruptiolla oli melkoinen merkitys pelastumisessani. Turmellessaan valtion se on rappeuttanut myös salaiset palvelut. Kun johtajat ovat liiketoiminnan suojelemisen ja kiristämisen työllistämiä, erityisoperaatioiden laatu kärsii väistämättä. Venäjän turvallisuuspalvelun työntekijäryhmä levitti hermomyrkkyä alusvaatteisiini kaikkia ohjeita rikkoen, yhtä huonosti kuin se oli seurannut minua kolmen ja puolen vuoden ajan. Tästä syystä selvityksiä tekevät kansalaisaktivistit pystyivät paljastamaan ryhmän täysin. 

Korruptioon perustuva hallinto suorittaa erinomaisesti yksinkertaisempia tehtäviä. Oikeusjärjestelmä toimii ihanteellisesti palvelus palveluksesta -periaatteella. Itsevaltiaat, jotka haluavat ryövätä kansaansa, ottavat tämän hallinnonalan ensimmäisenä valvontaansa. Juuri tästä syystä minut lähetettiin vankilaan heti lentokoneesta, kun olin palannut hoidon jälkeen Venäjälle. Nyt ei ole monia miellyttäviä asioita, mutta minulla on riittävästi aikaa lukea maailman johtajien muistelmia. 

Maailman johtajat kuvaavat hurjan kiinnostavasti, miten ovat ratkoneet ihmiskunnan suurimpia ongelmia: sotia, köyhyyttä, siirtolaisuutta, ilmastonmuutosta, joukkotuhoaseita. Nämä ovat niin sanottuja suuren agendan kysymyksiä. Johtajat eivät mainitse korruptionvastaista taistelua kovin usein niiden asioiden joukossa, jotka he katsovat perinnökseen. Ei ole ihme, että korruptio on toissijaisella agendalla. 

Hämmästyttävää kyllä, korruptio mainitaan lähes aina, kun johtajat kuvaavat epäonnistumisia, omiaan ja useimmiten edeltäjiensä kokemia. 

”Olemme menettäneet vuosia, tuhansia miljardeja dollareita ja tuhansia ihmishenkiä Irakissa, Afganistanissa, Malissa. Mutta varastamalla kansalta al-Malikin, Karzain tai Keitan korruptoitunut hallitus on menettänyt ihmisten luottamuksen. Näin se on avannut tien radikaaleille, jotka ovat varustautuneet iskulauseilla rehellisestä, oikeudenmukaisesta vallasta ja rakettitoimisilla singoilla.” 

Herää ilmiselvä kysymys: jos korruptio estää meitä ratkaisemasta suuren luokan ongelmia, onko koittanut aika nostaa se agendan ykkössijoille?

On selvää, miksei näin ole tähän mennessä tapahtunut. Korruptio on erittäin epämukava asia käsiteltäväksi kansainvälisissä huippukokouksissa. Keskustelette esimerkiksi Putinin kanssa Syyriasta ja kyberhyökkäyksistä. Kaikki ovat tyytyväisiä ja kiinnostuneita. Tiedotustilaisuudessa jokaisella on sanottavaa. 

Kuvitelkaa Putinin tapaaminen, jonka aiheena on korruptio. Lahjomisjärjestelmä tosiasiana on jo siirtymistä henkilökohtaisuuksiin. Koko tilanne on alusta loppuun saakka epämukava. Maailman rikkaimmalle miehelle, joka on ryövännyt maansa, ehdotetaan pohdittavaksi, miten hänen pitäisi taistella itseään vastaan. Hyvin hankalaa ja noloa. 

Pankaa uutiset pyörimään: Länsi ei ole huomannut kaikenkattavaa korruptiota Karzain ja Ashraf Hanin hallituksissa eikä ole halunnut puhua niille epämukavasta aiheesta. Tämä on muodostunut mitä tärkeimmäksi tekijäksi talibanien voitossa väestön täydellä tuella. Ei ole haluttu keskustella budjettivarkaudesta – jatkossa puhutaan kivittämisestä ja teloituksista katkaisemalla kaula. 

Neuvostoliiton romahdettua ja ideologioiden vastakkainasettelun päätyttyä korruptiosta on tullut yleinen epäideologinen pohja johtajavaltaisen internationaalin kukoistukselle. Se toimii tällä tavoin juuri klassisesti määriteltynä: kyse on virka-aseman käyttämisestä henkilökohtaisen hyödyn saavuttamiseksi. Näin tapahtuu Venäjältä Eritreaan, Myanmarista Venezuelaan. Korruptio on kauan sitten lakannut olemasta näiden maiden sisäinen ongelma. Se on melkein aina tärkeimpiä syitä maailmanlaajuisille haasteille, jotka myös länsi kohtaa. Onko Euroopassa uusi todellinen sota, jossa käytetään lentoliikennettä ja tykistöä? Putin kostaa Ukrainalle korruptionvastaisen vallankumouksen, joka syöksi valtaistuimelta hänen suosikkinsa Janukovitšin. Kaikenlaisten uskonnollisten ekstremistien on helpompi levittää propagandaansa, kun vastustajat ajelevat Rolls-Royceilla heidän rutiköyhien maidensa kaduilla. Pakolaiskriisit johtuvat köyhyydestä, jonka syynä on miltei aina korruptio. 

”Hyvä, ettei ilmastonmuutos liity korruptioon”, toteatte ironisesti. Kutsun teidät sanomaan tämän miljoonille hehtaareille Siperian metsiä, jotka palavat vuosittain julmien keskeytymättömien hakkuiden ja paloturvallisuussäännöt rikkovan metsänkäytön takia. En halua ennustaa mutta pelkään, ettei seuraavaa suurta terrori-iskua tehdä tavanomaisella uskonnollisten kiihkoilijoiden pommilla vaan esimerkiksi kemiallisella aseella suurkaupungin vesijohtoverkostoon tai tuhoisalla hyökkäyksellä kokonaisen valtion IT-infrastruktuuriin. Sen tilaaja on joku kultaisten palatsien omistaja. Se tehdään, jotta maailman huomio siirtyisi palatseista globaaleihin turvallisuusongelmiin. 

Ei pitäisi olla hankalaa esittää autoritaarisille lahjonnanharjoittajille kovia kysymyksiä, jotka menevät henkilökohtaisuuksiin. Päinvastoin, heidän kuuluu tietää, että heidän hämärät hankkeensa ovat aina tärkein keskustelunaihe maailman huippukokouksissa. Tämä on mitä tärkein askel, kun poistetaan monien ongelmien syitä. 

Mitä meidän pitäisi tehdä? Eiväthän ihmiset Washingtonissa tai Berlinissä voi taistella tehokkaasti Minskin tai Karakasin virkamiesten korruptiota vastaan. 

Tämä on totta. Mutta totta on myös se, että johtajavaltaisissa maissa korruption tyypillinen piirre on lännen rahoitusrakenteiden käyttö. 90 prosentissa tapauksista varastettua omaisuutta säilytetään lännessä. Jos kuka, niin itsevaltaista johtajaa palveleva virkamies tietää varmasti, kuinka tärkeää on säilyttää pääomaa kaukana työtovereista ja pomosta. 

Työn aloittamiseen tarvitaan vain lännen johtajien päättäväisyyttä ja poliittista tahtoa. Ensimmäisessä vaiheessa korruptio pitää muuttaa hämmästyttävien mahdollisuuksien lähteestä raskaaksi taakaksi ainakin osalle eliittejä itsevaltaisten hallitsijoiden ympärillä. Näin eliitit hajoavat. Nykyaikaistamista, edistystä ja korruption vähentämistä kannattavien leiri laajenee ja voimistuu. Se saa käyttöönsä uusia todisteita kansallisiin keskusteluihin eliittien piirissä. 

Seuraavat askeleet ovat täysin realistisia ja helposti toteutettavia. Ne voivat antaa hyvin tehokkaan lähtölaukauksen maailmanlaajuiselle taistelulle korruptiota vastaan. 

1. Lännen pitää määritellä erityinen maaryhmä: valtiot, jotka suosivat korruptiota. Näin on mahdollista päättää maaryhmään kohdistuvista yhtenäisistä toimista eikä määrätä pakotteita yksittäisille valtioille. 

2. Läpinäkyvyyteen pakottamisesta pitää tulla tähän maaryhmään kohdistuva tärkein pakote tai korruptiovero, jos haluatte sitä niin nimittää. Kaikki länsimaisten yhtiöiden ja korruptioriskin maissa toimivien kumppanien välillä laaditut sopimusasiakirjat täytyy julkistaa, jos sopimukset liittyvät vähäisimmässäkään määrin valtioon, virkamiehiin tai heidän sukulaisiinsa. Oletko valtionyhtiön työntekijä suuren korruptioriskin maasta ja haluat ostaa huvilan Ranskan Rivieralta? Osta vain, mutta kaikkien kauppaa koskevien tietojen pitää olla yleisesti saatavilla. Haluatteko tehdä kauppoja minskiläisen virkamiehen tai venäläisen kuvernöörin tädin kanssa? Ne eivät tuota ongelmia, mutta joudutte julkistamaan kaikki kaupan eri vaiheisiin liittyvät asiakirjat. Ette pysty salaamaan lahjusta, jonka maksatte ”alueellisen edustajan” tai ”paikallisen kumppanin” kautta. 

3. On teeskentelyä taistella korruptiota vastaan taistelematta sitä harjoittavia henkilöitä vastaan. Sellainen murentaa äänestäjien luottamuksen kaikkiin toimiin korruption kitkemiseksi. Lännen korruptionvastaiset puheet käsitetään peliksi ja sanahelinäksi, kunnes on otettu käyttöön oligarkkeihin kohdistuvat yksilölliset pakotteet. Ne tulee suunnata ennen muuta Putinin lähipiiriä vastaan – onhan Putin maailman korruptionharjoittajien moraalinen johtaja. 

Turhauttavinta on lukea tavanomaista pakotelistaa. Sen täyttävät turvallisuuspalveluiden everstit ja kenraalit, joita kukaan ei tunne. Joukosta on huolellisesti siivottu henkilöt, joiden etujen mukaan nämä everstit toimivat. Lännen pitää vapautua semanttisesta vankeudesta. Siinä liikemiehen leima toimii aneena, joka ehkäisee vahvasti pakotelistalle joutumista. Putinin oligarkit, niin valtionyhtiöiden kuin virallisesti yksityisten yritysten johtajat, eivät ole liikemiehiä vaan järjestäytyneiden rikollisryhmien päälliköitä. Heidän hyvinvointinsa riippuu Putinin ryhmästä. Valitettavasti lännen vallanpitäjät toimivat nyt kuin Pavlovin koira. Kun näytetään turvallisuuspalveluiden everstiä, huudetaan: ”Pakotelistalle!” Kun näytetään oligarkia, joka kustantaa everstin elämän, huudetaan: ”Kutsukaa hänet Davosiin.” 

4. USA:ssa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa on jo erinomaisia välineitä taisteluun ulkomaista korruptiota vastaan. Niitä ovat esimerkiksi Foreign Corrupt Practices Act ja Bribery Act. Arvatkaa, kuinka monta oikeusjuttua on aloitettu järjestömme ilmoitusten perusteella, säätiön, jonka Putinin hallitus on julistanut äärijärjestöksi? Aivan oikein: nolla.  Katkera totuus on, että läntinenkin hallinto takaa ulkomaisille korruptionharjoittajille suosituimmuusaseman. Tarvitaan vain hiukan hallituksen poliittista tahtoa ja kansalaispainostusta, niin tilanne korjautuu. 

5. Poliittisen korruptioviennin estäminen ansaitsee kiistatta kansainvälisen toimielimen. Katsokaa, mitä nyt tapahtuu. Investoituaan varsin vähän rahaa Putin ostaa joukoittain äärioikeistolaisia ja -vasemmistolaisia liikkeitä ympäri Eurooppaa. Hän muuttaa niiden poliitikot omiksi oligarkeikseen ja agenteikseen. Laillistettu lahjonta kukoistaa jäsenyyksinä valtionyhtiöiden johtokunnissa. Saksan entinen liittokansleri, Italian entinen pääministeri ja Itävallan entinen ulkoministeri tanssivat Venäjän diktaattorin pillin tahdissa. Näin he normalisoivat ja peittelevät korruption käytänteitä. Kaikki sopimukset, jotka solmitaan entisten ja nykyisten lännen poliitikkojen ja korruptoituneissa johtajavaltaisissa maissa toimivien kumppanien välillä, tulee julkistaa. 
Nämä ovat ensi askeleita, mutta niilläkin on tuntuva vaikutus. Ne luovat johtajavaltaisten maiden sisälle eliittiryhmiä, joille taistelusta korruption vähentämiseksi tulee järkevä valinta. 

Toiminnan aloittamiseen ei vaadita rahaa, sotilaita eikä teollisuuden tai maailmanpolitiikan uudelleenjärjestelyä. Siihen tarvitaan vain poliittista tahtoa. Valitettavasti siitä on usein puutetta. Lopulta yleinen mielipide ja äänestäjien tahto voivat sysätä asioita eteenpäin. Vielä joskus maailman johtajat kirjoittavat muistelmissaan, että ovat ratkaisseet monia suuren luokan ongelmia vain poistamalla niiden perimmäisen syyn – ilman sotajoukkoja, miljardeja ja hukattuja vuosikymmeniä. 

Aleksei Navalnyin venäjänkielinen teksti julkaistu sivulla  www.navalny.com 20.8.2021
Suomentanut Päivi Kremenenko