Kun Putin on järjestänyt terroriteon murhatakseen sotilaansa Prigožinin, haluan puhua kunniallisuudesta, viekkaudesta ja strategiasta.
Missä on kunniallisuus? Pari päivää sitten kirjoitin yhdelle ihmiselle. Selitin, mikä on Prigožinin henkiinjäämisen salaisuus. Todennäköisimmin asia on yksinkertainen: henkilökohtainen sopimus ja Putinin kundinsana.
Prigožin oli luvannut, että panisi itsensä täysin likoon Putinin ja hänen sotansa takia. Prigožinista tulisi Putinin luotettavin komentaja, joka olisi valmis kaikkeen voiton tähden. Putin antoi tälle arvoa katsellessaan, kuinka puolustusministeriöltä lievästi sanottuna on puuttunut intoa. Hän on tukenut Prigožinia ennennäkemättömällä tasolla. Lieneekö vitsi, että yhdessä päivässä vankiloista on kiskottu tuhansia vankeja. Otaksun, että on käyty eräänlaista klassista vuoropuhelua:
−Lähden vaikka minne puolestanne, Vladimir Vladimirovitš. Otamme voiton millä hinnalla hyvänsä. Älkää tekään pettäkö minua, älkää antako susille.
−Ženja, tässä sinulle käteni ja sanani. Suorita tehtävä, niin olen aina turvanasi. Tuki on taattu.
Kapinan aikaan Prigožin menetti malttinsa ”oikean asian takia”, eikä tämä muuttanut suhteiden perusluonnetta. Putinin sana on ollut edelleen voimassa.
Mitä typeryyttä onkaan kirjoittaa näin. Kuinka naiivia on olettaa, että Putin voi olla kunniallinen kaikilla tavoilla, että hänelle on ominaista upseerin, kundin ja rosvon kunniallisuus.
Siellä valehdellaan jatkuvasti aivan kaikesta. Valehtele, varasta, anasta, tapa, pakene.
Viekkauden kohdalla täytyy nauraa niille, jotka uskovat turvallisuuspalveluiden tekevän tarkkaa työtä ja mutkikkaita suunnitelmia. ”Kun haluavat tappaa, hoitavat hommat niin, ettei kenelläkään ole nokan koputtamista.”
Tässä teille Putinin murhamiesten taidokasta työtä. Venäjän yllä lentävä matkustajakone on ammuttu alas tai räjäytetty eli on järjestetty todellinen terrori-isku. On tapettu myös sivullisia: lentäjä, lentoemäntä ja muita.
Millainen on strategia? Pitkin Venäjää kulkee 50 – 60 000 entistä vankia ja sotaan osallistunutta miestä, joihin on liimattu Wagner-nauhat.
Tällä kultilla on vielä muutama satatuhatta kannattajaa. Sitä on ylistetty virallisesti, ja se on varsin suosittu: ”Wagner”, ”orkesteri”, ”soittajat”, ”meidän miehet Afrikassa” edistävät Venäjän etuja.
Prigožin ja Utkin ovat saaneet sankarin kunniamerkit. Kaksi presidenttiä, Venäjän ja Valko-Venäjän, on antanut heille turvatakuut. Mitä Wagnerin ihailijoiden mielestä nyt on tapahtunut? Venäläiset sankariupseerit eivät ole säästäneet itseään sodassa Ukrainassa. He ovat ammattiväkeä, supermegaerityisjoukkolaisia. Petturikenraalit ovat huijanneet heitä. Kun heidät karkotettiin Afrikkaan, he julistivat vahvistavansa sielläkin Venäjän mahtia: aloittaisivat laajentumisen ja pakottaisivat jälleen ottamaan mittaa venäläisistä aseista.
Kremlissä petturi- ja pelkuri-Putin on kadehtinut näiden sankareiden suosiota kansan ja sotajoukkojen parissa. Hän vihaa heitä sen takia. Siksi hän antoi katalan käskyn tappaa heidät.
Prigožinista ja Utkinista on tullut marttyyreitä niiden lukuisten ihmisten silmissä, jotka tykkäävät sopivalla ja sopimattomalla hetkellä sonnustautua maastopukuun.
He ovat päässeet tämän sodan tarunhohtoisten hahmojen joukkoon.
Myös historioitsijoiden mielestä he ovat legendaarisia ja kaikkein kiinnostavimpia henkilöitä. Tulee elokuvia, kirjoja ja salaliittoteorioita siitä, että he ovat jääneet henkiin ja sotivat Kongon viidakoissa.
Osalle kaikkein kiivaimmista Ukrainan-sodan kannattajista tämän sodan historia on nyt tarina siitä, miten Putin petti ja tappoi uskolliset upseerinsa. Kysymys on kuitenkin muusta: juuri tällaisista aineksista syntyy soppa nimeltä kansalaissota.
Perustettiin jengi. Se aseistettiin. Nyt jengi on hajotettu ja pomot tapettu.
Kielikuvaa ”hämähäkit purkissa” käytetään usein heistä, jotka istuvat Kremlissä. Toinen ilmaus sopii paremmin: ”apina, jolla on kranaatti”.
Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 24.8.2023
Suomentanut Päivi Kremenenko
