Tasan vuosi sitten palasin kotiin, Venäjälle.
En onnistunut ottamaan askeltakaan oman maani kamaralla vapaana ihmisenä. Minut vangittiin jo ennen passintarkastusta.
Lempikirjojani on Leo Tolstoin Ylösnousemus. Siinä sankari sanoo, että nykyajan Venäjällä ainoa rehelliselle ihmiselle sopiva paikka on vankila.
Kuulostaa kauniilta, muttei se silloinkaan ollut totta eikä ole nyt senkään vertaa.
Rehellisiä ihmisiä on Venäjällä hyvin paljon, kymmeniä miljoonia. Heitä on paljon enemmän kuin on tapana olettaa.
Rehelliset ihmiset eivät pelästytä vallanpitäjiä, jotka olivat vastenmielisiä jo tuolloin ja ovat nyt vieläkin inhottavampia. Tarkennan: oikeammin heitä eivät säikytä ne, jotka saattavat pelätä mutta voittavat pelkonsa.
Tällaisiakin ihmisiä on hyvin paljon. Kohtaamme heitä jatkuvasti eri paikoissa mielenosoituksista jäljelle jääneisiin riippumattomiin tiedotusvälineisiin. Heitä on vaikkapa Instagramissa. Hiljattain luin, että sisäministeriö on erottanut työntekijöitä, jotka ovat tykänneet postauksistani. Vuoden 2022 Venäjällä tykkäyskin voi olla rohkeuden osoitus.
Kautta aikojen politiikan ydin on ollut tämä: pikku tsaarin, joka on tavoitellut oikeutta kontrolloimattomaan yksinvaltaan, on pitänyt säikytellä rehellisiä rohkeita ihmisiä. Heidän taas on täytynyt vakuutella kaikille ympärillään, ettei tarvitse pelätä, että rehellisiä on tuntuvasti enemmän kuin väkeä tsaarin suojelukaartissa. Miksi koko elämä pitäisi elää pelossa ja vielä ryövättynä, jos kaiken voi järjestää toisin, oikeudenmukaisemmin?
Keinu ei lakkaa keinumasta. Narua kiristetään: tänään ihminen on rohkea, huomenna säikytetään vähän ja ylihuomenna pelotellaan niin kovasti, että, hän vaipuu epätoivoon ja sen jälkeen kokoaa taas rohkeutensa.
En tiedä, milloin avaruusmatkani päättyy vai loppuuko se ollenkaan. Viimeksi perjantaina ilmoitettiin, että jälleen yksi rikosjuttuni on menossa oikeuteen. Jonossa on toinenkin: se, jossa olen ekstremisti ja terroristi. Olen niitä kosmonautteja, jotka eivät laske montako, päivää lentoa on jäljellä. Mitä laskemista siinä on. Jotkut ovat istuneet jopa 27 vuotta.
Olen joutunut tähän kosmonauttiryhmään, koska yritin venyttää narun tätä päätä, minkä pystyin. Vedin tälle puolelle niitä rehellisiä, jotka eivät ole halunneet tai enää voineet pelätä.
Olen tehnyt näin katumatta hetkeäkään ja toimin samoin jatkossakin.
Istuttuani vankilassa ensimmäisen vuoteni haluan sanoa kaikille juuri sen, mitä huusin oikeuden luokse kokoontuneille ihmisille, kun vartijat veivät minua vankiautoon: älkää pelätkö mitään.
Tämä on meidän maamme. Toista meillä ei ole.
Pitää pelätä vain sitä, että jätämme maamme valehtelijoiden, varkaiden ja teeskentelijöiden porukalle ryövättäväksi, että luovumme ilman taistelua omasta ja lastemme tulevaisuudesta.
Suuret kiitokset teille kaikille tuestanne. Tunnen sen.
Vuosi on kulunut hurjan nopeasti. Aivan kuin olisin vasta eilen astunut Moskovan-koneeseen, vaikka olen ollut jo vuoden vankilassa. Tiedekirjoissa sanotaan aivan oikein: aika rientää eri nopeudella maan päällä ja avaruudessa.😉
Rakastan ja syleilen kaikkia.
Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 17.1.2022
