Hyvänen aika, mitkä hinnat, supatan katsellessani myyntitiskiä. Olen toivottoman kauhun vallassa, sen jota jokainen eläkeläinen tuntee kaupassa. Minähän olen eläkeläinen kahdesti kuussa.
Kaksi kertaa kuukaudessa leirimme vangit viedään kioskille. Se on kirjaimellisesti kioski, pikku kauppa niin kuin maalla tai kesämökkitaajamassa. Elintarvikevalikoima on niukka.
Vanki voi kuluttaa kuukaudessa 9 000 ruplaa, ei enempää. Venäjällä eläke on keskimäärin 15 800 ruplaa. Minulle annetaan ilmaista vaikkakin huonoa ruokaa. Saan vaatteet ja kengät. En käytä rahaa sähkö- ja vesimaksuihin, en puhelinliittymään, Internetiin, matkoihin enkä lääkkeisiin. Minun ei tarvitse ostaa lahjoja tolkuttomille mutta rakkaille lapsenlapsille. Kun keskimääräisestä eläkkeestä vähennetään välttämättömät menot, jotka eivät liity ruokaan, minun 9 000 ruokaruplaani voi verrata summaan, jonka keskiverto eläkeläinen käyttää kuukaudessa elintarvikkeisiin.
Talouden kannalta minäkin olen eläkeläinen.
Sanon rehellisesti niin kuin asia on: äimistelen hintoja ja kahta kamalammin niiden nousua.
Tulin tänne kymmenen kuukautta sitten. Olen nähnyt, kuinka Inflaatiotragedia on kohdannut eläkeläisen.
Ensin ylellisyydeksi muuttui säilykeliha. Se kallistui 140 ruplasta 250 ruplaan (79 %). En ole ostanut sitä pitkään aikaan. Vakuutan teille, että eläkeläinen pystyy syömään perunaa säilykelihan kanssa korkeintaan kerran kuussa.
Kun kysyn kalasäilykkeistä, myyjä huokaa. Hän tietää, että vangit ovat lakanneet ostamasta niitä. Ne ovat kallistuneet keskimäärin 110 ruplasta 170 ruplaan (55 %). Kioskiruokieni taikakolmikko muodostuu säilykkeistä: pavuista, vihreistä herneistä ja maissista. Niiden hinta on noussut 56–70 ruplasta 80–85 ruplaan (30 %).
Venäläinen juusto maksaa nykyisin 237 ruplaa. Katselen sitä ja ajattelen, että juusto on oligarkkien ruokaa.
Merikaali on ollut halpojen kalorien lähde, mutta senkin hinta on noussut 45:stä 65 ruplaan (44 %).
Maito musertaa minut. Ennen purkki maksoi 68 ruplaa, mutta nyt jotain uutta maitoa myydään 86 ruplalla. Ostin ja katsoin vasta sitten pakkausta. Purkin kyljessä ei ole sanaa ”maito”. Siinä lukee ”kasvirasvoista valmistettu maitojuoma”.
Auringonkukkaöljy on kallistunut 90 ruplaan. Odotan hyvin huolestuneena uutta hintaloikkaa.
Tiedän, että kioskimme hinnat ovat kuin vapaudessa. Venäjällä keskivertoeläkeläinen on tyhjätasku. Jos häntä ei odota nälkä, niin edessä häämöttää ainakin muonan vaihtaminen halpaan makaroniin. pultsarin pakkaukseen.
Hedelmiä hän ei pysty ostamaan lainkaan ja saa vihanneksia vain omasta kasvimaasta.
Tietysti olen ennenkin ymmärtänyt tämän kaiken. Mutta on vaikuttavaa joutua sellaisen ihmisen nahkoihin, joka ostoksilla laskee kuumeisesti päässään ja sanoo: ”Ehkä jätän makrillin ostamatta.”
Tämä on hyödyllinen kokemus. Olen arvioinut, että henkilökohtainen inflaationi on 40 prosenttia, ei yhtään vähempää.
Suomentanut Päivi Kremenenko
